tiistai 31. heinäkuuta 2012

Ohitan silti, vaikken saisikaan


DSC09210

Äärimmäisen kutkuttelevaa kikatusta - minustaki on tullu potkupukukansaa. Vihdoin! Haaparannan Stadiumista löyty halvalla ihana potkupuku, niin olihan se pakko saaha. Ja nyt ihan naurattaa.
Jalat on taas rakoilla, niinku aina IKEAn reissun jälkeen - kaunista tavaraa löyty jälleen, tosin osan käyttöön ottamista varten pittää tehä melkonen raivaus minun vaatekaapista ja niitä pitää maalailla. Ja taas toista juttua varten pitää ettiä klipsuja ja käyttää porakonetta! Mutta tekokukat voi aina tökästä vaan tuohon maljakkoon - ja kyllähän sieltä muutaki helppoa mukaan tarttu, mutta kaikesta lisää vähän myöhemmin, ku näyttää paremmalta! ;)

Nyt nukkumaan, meinasin kupsahtaa jo autossa!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Melkein unissaan

DSC09150DSC09149

Jos olisin järkevä, oisin tällä hetkellä nukkumassa, koska mulla univelkaa on vaikka muille jakaa ja huomenna pitäis olla yheksältä jo hereillä, koska suuntana ois Haaparanta. Mulle vaan tuli semmonen tunne, ku olin Elinan kanssa hurulla, josta on nyt pakko kirjottaa. Käytiin siis mäkkärissä pirtelöllä ja sen jälkeen ajeltiin vaan ympäri kaatosateessa ja ukkosessa - joka oli muuten kamalaa, koska pelkään vieläki ukkosta ja salamointia.
Anyway, siinä ajellessa tuli jotenki ikävä. Ja melkein itku.

Päätin muuten, että vaihan bannerinki tänne pitkästä aikaa, kunhan keksin, millasen bannerin haluan ja sitte pitäis tehäkki se vielä... Yhtä tuskaa, mutta kestettäköön se! Nyt on ehkä parempi alkaa nukkumaan, ennen ku alkaa ärsyttää asiat enemmän.

Kauheaa säätöä

DSC09202DSC09197DSC09196DSC09193DSC09189DSC09184DSC09175DSC09159DSC09158DSC09157DSC09155DSC09152DSC09134DSC09132

Mulla menee hermot tämän kanssa. Bloggerin siis. Se on alkanu värkkäämään jotaki tuon kuvien lisäämisen kanssa ja nyt minun pittää näköjään Flickrin kautta lisätä nämä, että saan nämä oikean levysinä - pluspuolena parempi laatu, mutta muuten kyllä menee vaikeaksi. Toivottavasti siis tää virhe korjaantuu pian, koska oli ihan hilkkua vaille, että oisin poistanu koko blogin, ku ärsytti liikaa. Pari tuntia tämän kanssa värkänny vähintään...

Minusta oli tänään ihana herätä omasta sängystä. Ja ihan yksin, ilman, että kukaan ois siinä vieressä heti. Ja sillee, että sait ite päättää, millon heräät ja nouset ylös. Tajusin, että mie en oo kauhean paljon saanu omaa tilaa ja aikaa viimisen kuukauden aikana. Niin jospa sitte nyt. Kavin ulkona räpsäsemässä mulle uuen profiilikuvan - seki on semmonen juttu, mitä en oo pitkään aikaan tehny. Sitä kylläki vaikeutti se, että minun kamera ei oo vieläkään käyny huollossa, koska isi, joten samat ongelmat kuvan rajauksessa tapahtuu vieläki - mutta kameravirheestä päästy yli (koputetaan silti puuta!). Tänään oon sitte istunu muuten koneella muokkailemassa kuvia, värkänny kuvien kanssa ja katoin mie Merlininki välissä. Minun oli tarkotus mennä Roosan, Lauran, Lumin ja Elinan kanssa piknikille, mutta en millään jaksanu, vaikka kivaahan se ois ollu. Eilen oli niin paljon ohjelmaa vielä riparilta pääsemisen jälkeen, niin ei ehtiny oikein huokasta - meiän perhe nimittäin meni Pinjan perheen ja Vilman perheen kanssa syömään Fransmanniin, jonka jälkeen mie vielä käväsin Rosan rippijuhlissa, jonka jälkeen Vilma ja sen pikkuveli tuli meille hoitoon siksi aikaa, ku vanhemmat pisti vapaalle hetkeksi. Ja sitte oli vielä ihan pakko höpöttää äitin kanssa kaikkea riparista ja kaikesta siitä, mitä siellä tapahtu ja opittiin - selitin sille vielä yhentoista aikaan ihan innoissaan sitä, että taivaassa istuu loppujen lopuksi vaan yksi, eikä kolmea...

Mutta nyt päästän irti koneesta ja alan kattomaan jonku hyvän elokuvan! Huomenna Haaparannalle :)

Voiei, mie en oo muuten vieläkään tehny siitä Torquaysta sitä postausta! Se nyt sitte tullee, ku ehin - toivottavasti ennen koulun alkuja, ku siihen pittää muokata niin hitosti niitä kuvia...

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Minä rakastan sua niin että sattuu


Ripari oli ja meni. 7 päivää, keskellä metsää, 32 tyttöä ja yksi mies. Ihan huippua. Elämys, tosiaanki. Leiriin kuulu paljon naurua, laulua, halauksia, ajatuksia, oppimista, laatikoita, ikkunanavausprojekteja, korikiipeilyä ja muuta kaikkea aivan mahtavaa. Mutta olihan se henkisesti raskaskin, omien muistojen ja kokemuksien takia - varsinkin mulle, kun tiistaina kolahti ja pahasti. Mutta riparista selviää, mutta ei pääse koskaan yli.
Mulle on ihan sama, kuin sekolta meiän ripari tuntuu, mutta mulle se merkkas hirmusen paljon.

Mie en tajua, mikä ongelma tuolla kuvalla on, ku se ei suostu menemään oikein. :(

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Get Out There!



Meiän piti tehä ryhmissä iPadeillä Get Out There! -projekti, jossa piti käyttää ite ottamiaan kuvia ja videoita. Siitä pitäis tehä mahollisimman houkutteleva ja siihen piti sisältyä tiettyjä asioita esim. people we've met. Meiän ryhmän nimi oli tosiaan Immigrants, eikä mulla oo hajuakaan, mistä se nimi tuli, koska tanskalainen Lau keksi sen. Vaikka ryhmässä oliki minun ja Laun lisäksi vielä saksalainen Marie ja norjalainen Ingeborg, niin me tehtiin kyllä koko homma kahestaan - minun kuvat ja Lau sitte kasas kaiken yheksi. Tytöt kyllä päätti sitte musiikin. Mutta tässäpä meiän projekti! :)

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Se toinen niistä


Hyvää perjantaita! Nyt kun Anna on riparilla, niin mulle tuli hyvä tilaisuus kirjotella teille. Niinku varmasti ootte blogin kautta jo huomannu, Anna on ihan huippu ja ihana tytsy. Tietyllä tavalla jo tosi aikunen, mutta silti mulle se ihana pienen pieni pikkusisko. Anna on ihan loistavaa höpötysseuraa ja mörönsyöttiseuraa. Kaikessa erilaisuudessaan silti niin samanlainen mun kanssa. Me ollaan kiinnostuttu ihan erilaisista asioista; Anna on ihan loistava valokuvaaja ja tosi taiteellinen nuori, mie oon kiinnostunu kauneudenhoidosta ja meikkauksesta. Anna tykkää romanttisista nyyhkyleffoista ja hempeistä balladeista, mie komedioista ja energisemmästä musiikista.

En tiiä ollenkaan, mitä haluatte meistä siskoina tietää, niin jos ootte kiinnostunu kunnollisesta siskopostauksesta, heittäkää Annaa kysymyskommenteilla ja kirjotellaan teille parempi postaus. Mulle tais iskeä valkosen paperin kammo. :)

torstai 26. heinäkuuta 2012

Pakkausvideo



Tein loppuun asti tämän pakkausvideon, nyt kun kaikki pelas jälleen. Ei tästä loppujen lopuksi tullu hirveän hyvä tai mielenkiintonen, mutta iteppähän pyysitte. Mulla ei hirveästi oo kokemusta videoiden tekemisestä, joten en osannu tälle pahemmin mitään tehdä - ja laatukin on mitä on, koska kuvaukset taas äidin ja isin digipokkarilla. Mutta tästä nyt ainaki selviää jotaki, mitä 18 kg laukkuun meni! Oli muuten aika jännä, että en ees kaikkea käyttäny...

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Ten plus one


Sain tämmösen haasteen Angel without wings -blogin Iidalta sinä aikana, kun olin reissussa. Jos joku muuki haasto minut sen aikana, niin ois aika bueno, jos viittisitte linkata haasteen uudestaan, koska en millään muista enää niitä - jos niitä edes on. Tack tack! :)




1  Mikä on lempibiisisi?
- Adelen "Someone like you" on aika ehottomana ykkösenä, vaikka muitaki lemppareita löytyy! :)
2  Mistä asioista et missään nimessä kirjoittaisi blogissa?
- Mistään turhan henkilökohtaisesta esim. naistenvaivoista tai vartaloni mitoista numeroina (jos kengän kokoa ja pituutta ei lasketa). Onhan niitä muitaki, mutta nämä tuli ekana mieleen.
3  Minkälaisia ihmisiä kaverisi ovat?
- Hulluja kaikki! Ei sentäs, ihania ihmisiä. Vaikea määritellä kaikkia yhessä, ku jokanen on erilainen...
4  Kauanko olet seurannut blogeja?
- Pari vuotta. Alotin samaan aikaan, kun oman bloginki alotin.
5  Et kai vaan odota talvea?
- No en!
6  Cokis light vai zero?
- Samapa tuo, en makueroa kuitenkaan huomais.
7  Mitä näistä käytät: Hei, moi, terve, päiviä, päivöö, moikka, moikkelismoi, heippa, heips vai jotain aivan muuta? :D
- Varmaan "hei" ja "heippa" on yleisimmin käytössä :)
8  Onko kaapissasi luurankoja?
- En kerro, vaikka olisiki!
9  Pahin pelkosi? Saa mainita useammankin :D
- Pelkään ukkosta ihan perkeleesti. Ja korkeanpaikankammoki on aika hirveä. Ja ampiaiset!
10  Miksi pidät blogia?
- Siksi, että isompana sitte voin lukea, mitä pienempänä oon tehny :)
11  Haluatko naimisiin?
- En nyt, mutta sitte vanhempana joo.





Ohjeet seuraaville
Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.

Haastan AnninTuulinEmilian, Eerikan, LantunJulianLumituulianJasmininSannin, Ninan ja Kikan, joille tosin kerron tästä haasteesta vasta kunhan tuun riparilta (koska ajastettu postaus tämä näin).

Ja kysymykset kuuluu näin: Kahvi, tee vai kaakao? / Oletko rakastunut? / Jos sinun olisi pakko vaihtaa etunimesi, mikä se olisi? / Kuvittele unelmatalosi - onko pihan ympärillä aidat? / Uskotko, että maailma loppuu 21.12.2012? / Käännätkö sälekaihtimet ylös vai alas päin? / Uskotko yliluonnolliseen? / Monesko kysymys tämä on? / Kun olit 5-vuotias, mikä oli haaveammattisi? / Oletko löytänyt oman tyylisi vai kuljetko muodin ja massan mukana? / Lempihajusi?

Ja kuvathan pölläsin we♥itistä - enkä tajua miks nuissa on tuommonen outo väri reunalla...

maanantai 23. heinäkuuta 2012

UK 2012 - London part. 1


Lensin Helsinkiin elämäni ekaa kertaa yksin keskiviikkona, jossa meillä oli siis koko ryhmän tapaaminen paria tuntia ennen lentoja. Minun lento oli kuitenki Helsingissä jo yhen aikaan, niin mulla oli siinä sitte pari tuntia aikaa hölläillä - uusien tuttavuuksien kanssa! Meillä nimittäin oli ennen matkaa jo Facebookissa ryhmä Torquayhin matkaavien kesken ja sieltä samalle kurssille tulevia tuli jo aiemmin kans lentokentälle - Eerika (klick klick Erksun blogiin), Pinja (klick klick Pinksun blogiin), Riikka (klick klick Riiksun blogiin), Karoliina a.k.a. Karo ja Roosa. Me ei oikeastaan paljoa ehitty tehä, tai ainakaan se ei jännityksen takia tuntunu kauhean pitkältä ajalta, koska ehittiin käyä vaan Picnicissä ja Starbucksissa.
          Tapaaminen tapahtu turvatarkastuksien eessä, johon meitä kokoontu melkonen määrä nuoria vanhempineen. Meiät ohjattiin lähtötiskille, jossa EFän toimiston työntekijä nauro vaan ja ainoastaan minun passikuvalle. Sitte piettiin sormia ristissä, ettei matkalaukun paino menny yli - 18 kg, huh! Pian me oltiinki sitte koneessa, vaikkaki matkalla portille jo ehittiin sanoa heipat uusille tuttavuuksille. Passintarkastuksessa mulle selvis, että istun lennon Pinjan ja Nooran vieressä. Siinä sitte jänskättiin nousua ja kolmen tunnin lento meniki ihan hetkessä uusiin ihmisiin tutustuen.

Me päästiin hostellille - korostan sanaa hostelli, koska sitä se todellaki oli - joskus kymmenen aikaan illalla ja vasta yhentoista aikaan päästiin omalla kustannuksella syömään päivän eka "oikea" ruoka mäkkäriin. Sitä ennen ehittiin jakaa huoneet - mie nukuin sähköttömässä ja ilmastoimattomassa keltasessa säälittävässä huoneessa lentokenttätuttavuuksieni kanssa ja oltiin kaikki kuus samaa mieltä huoneesta. Eli aivan perseestä (jos olet lähdössä EFän mukaan ensivuonna, älä säikähdä, sillä joillaki toisilla oli paljon parempi hostelli!). 
         Seuraava päivä näytti valosemmalta, eikä ihme, sillä asteita oli ainaki se +25 ja aurinko paisto pilvettömältä taivaalta. Me alotettiin meiän päivä aamupalalla lähellä sijaitsevassa viidakkoravintolassa, joissa koristenorsujen korvat heilu, aulassa oli puhuva puu ja gorillatki tais hakata niitten rintoja - puhumattakaan niistä salama- ja ukkostehosteista (jos joku ei vielä tiiä, pelkään ukkosta). Sieltä jatkettiin sitte kävelykierrokselle Lontoon keskustaan - matkaa ei ollu paljon, koska meiän hostelli sijaitsi ihan Piccadilly Circuksen takana. Kävelykierroksella me nähtiin kaikki Lontoon klassikkonähtävyydet aina puhelinkopeista ja bobeista Buckinghamin palatsiin asti - kuningatar oli muuten paikalla ja lähti sen aikana, kun me oltiin puistossa oleilemassa, joten jotku meiän ryhmästä sai siitä kuvan autossa!
Pienten mutkien kautta päädyttiin iltapäivällä Baker Streetille (Sherlock Holmes -fanit muistaa tämän ikuisesti!) ja siellä sijaitsevaan Madame Tussaudsin vahakabinettiin uskomattoman ihmeellisten vahanukkejen suloiseen maahan, jossa katottiin myös supersankareista lyhytelokuva 4D:nä. Tää oli vasta alkua tälle 4D-elokuvien listalle, koska jo myöhemmin sinä päivänä mentiin kattomaan 4D-elokuva London Eyestä, jonka jälkeen totta kai mentiin London Eyehin. Olin muuten kammoissani, korkeanpaikanpelko ku kans on... Mutta heinot näkymät!

Seuraavana päivänä meillä oli vaan pari tuntia aikaa, ennen ku lähettiin bussilla kohti Torquayta, koska meidän eka "Lontoo-päivä" oli menny matkustaessa, toisin ku puolella meiän ryhmästä, jotka oli lentäny aamulla. Me käytettiin nuo tunnit kunnon tyttöporukalla Oxford Streetin kaikki mahdolliset unelmakaupat koluten läpi - ja kaikissa oli alet! Tää ehkä selittää minun shoppailumäärää... Sieltä lähettiin kuitenki pikasesti kohti Torquayta ja alko "viien tunnin" istuminen autossa...

Part. 2 on täynnä kuvia ja ilmestyy tänne keskiviikkona! :)