Juuri se kuudes kahdettatoista

Rovaniemen kaupunki kutsuu 15-vuotiaat joka vuosi itsenäisyyspäivänä kaupunginjohtajan käteltäväksi juhlimaan Suomea. Koska tilaisuushan on ihan once in a lifetime -juttu, niin minunki oli pakko mennä - ja olihan se ihan jees laittautuakki vähän enemmän, vaikkaki se tuotti pikkusen päänvaivaa... Aamulla herätessäni mulla nimittäin oli semmoset vieterikiharat vallottanu pään, eikä niille oikein osannu tehä mitään, joten vedin kunnon itkupotkuraivarit ennen kuin me mentiin perinteisesti käymään papan haudalla.
             Juhlat ei ollu niin kummoset, mitä mie oisin oottanu ja näin jälkeen päin harmittaa, kun en lähteny Korundiin edustamaan nuorisovaltuustoa päivemmällä (oishan sitä tietenki molempiin voinu mennä, mutta yhet juhlat per päivä on aika hyvä määrä). Siellähän siis soitti täysin tilaisuuteen sopimaton bändi aivan liian lujalla pääteltynä siitä, että mulla ainaki tinnittää vieläki korvat ja yks näytelmäryhmä esiinty lähes koko ajan ilman mikkejä, eikä edes koko aikaa lavalla, niin kukaan ei nähny, eikä kuullu mitään. Puhumattakaan sitte upeasta cocktail-tarjoilusta, joka sisälsi pakastenugetteja. Seura oli kuitenki mitä parhain ja oli aivan huippua nähä vanhoja luokkakavereita, riparityttöjä ja muuta porukkaa pitkästä aikaa! :)
Ilta menny sen jälkeen varsin perinteisissä merkeissä: katellessa Linnan juhlia ja syödessä poronkäristystä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!