perjantai 22. maaliskuuta 2013

Tunkekaa ne keltaset kukat pyllyyn, tahdon pinkkiä!


Kello näyttää päivän tulosta - kolmekymmentäkolme yli kymmenen illalla. Kaikki valmiina, enää pitäisi kömpiä sänkyyn. Lupasin kuitenki itelleni, että kirjotan blogiin onnellisen väsyneet fiilikset, halusi kukaan niitä lukea tai ei.

Tänään aika kielipainotteisen ja lyhyen päivän jälkeen menin Tuulin kanssa kahville. Me oikeastaan ollaan puhuttu jo hiihtolomasta asti, että tehtäis jotaki yhessä, kun Tuuli sai mielenkiintosen ajatuksen parin vuoden juttelemattomuuden jälkeen. Tuntuu kurjalta sanoa nuin, mutta se on totta. Olin kuitenki hurrrrrjan ilahtunu siitä, että sellainen ajatus tuli ja tartuttiin tuumasta toimeen - niinpä siis istuttiin tänään pari tuntia kahvikupit kädessä ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Miettikää, mie jopa istuin rauhallisesti kaks tuntia, enkä ollu juoksemassa paikasta toiseen enää.
Lähin kaupungista Äidin kyydillä kottiin, jota ennen käytiin kukkakaupassa. Mulla alko ahistamaan se keltasten kukkien määrä (joojoo, nyt on pääsiäinen tulossa) - olin niin onnellinen, ku löysin joukosta pari vaaleanpunastaki, joista yks lähti mukkaan tekokukkien tilalle. Miten ihminen voikaan olla niin vähästä ilonen. :)

Jos oisin ollu fiksu, oisin pakannut samantien, kun me tultiin kotiin, mutta omaksi harmikseni tein kaikkea muuta - mutta en turhaa - ja aloitin pakkaamisen vasta puoli yheksältä. Ja sitten vielä suihku. Ja kuvien muokkaaminen. Sitten nukkumaan, että oon jopa ajoissa sillon kymmeneltä aamulla, kun lähetään tyttöjen kimppakyydillä kohti Pellossa olevaa partioleiriä.

Hups, kello onkin jo kohta yksitoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti