Tulin puoli yhdeltä kotiin - siis yöllä - mitä en ollu suunnitellu aikasemmin. Me katottiin Vilmalla Piin elämää (Pinja oli kans mukana) ja höpötettiin kaikkea turhaa, vaikka ite en kyllä elokuvaan keskittyny ollenkaan pienten oppilaskunta-asioiden ja muuten vaan yhen asian takia kiljumisen (en oikeasti kiljunu, huijjaan vain) takia, joten en siis voi sanoa, onko elokuva hyvä vai huono. Ehkä joskus katon sen uudestaan. Kaikki muut oli jo nukkumassa, kun avasin hiljaa ulko-oven kotiavaimillani. Ne kilisivät hirveästi ja oli mulle aivan uutta varoa muiden heräämistä tullessani kotiin. Kerta se on ensimmäinenkin, kun hiippailen kotiin yöllä.
Nukuin kahteentoista ja sanotaanko näin, että herätys ei ollu aivan tavallinen - Lotta nimittäin hyppäs minun päälle halaamaan minua ja Äiti muka sitten kutitteli siinä vieressä. En ehtiny juoda edes aamukahvia, ennen ku me syötiinkin jo lounaaksi tomaattikeittoa. Viereisessä huoneessa laskettiin vektoreita, kun minä vielä tuijottelin paperin repimiselle nauravaa vauvaa lakanoiden välissä. Sitten oli minun vuoro ja alkaa olla nyt hallussa nuo kaikenlaiset tilavuudet ja pinta-alat, vaikka kaavojen opettelusta ei ois mitään haittaakaan.
Seuraavaksi savustettua kalaa, kunhan oon tyhjentäny tiskikoneen. Ehkä sitte ois aikaa taas yksinäiselle elämälle, kuten kauan odotetun kaveripostauksen tekemiselle ja tasan kuukausi sitten tulleille kirjekavereiden kirjeille (jos jompi kumpi tai kummatkin kirjekavereistani lukee tämän, niin pyyän anteeksi jo tässä vaiheessa!).
Vähän kyllä hymyilyttää. :)
Oon muuten jo nyt innoissani huomisesta, koska mennään heti koulun jälkeen Venlan kanssa kahville - en oo nähny sitä oikeasti ikuisuuteen ja on niiiiiiiiiiiin paljon puhuttavaa! Ja illalla sitte vielä nuortenilta. Mikä vois olla sen mukavampaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti