Tunne-elämä ei oo mustavalkosta. Vähänniinku rakkauskaan ei oo vaaleanpunasta höttöä, niin tunne-elämäkin on oikeasti harmaata. Siitä ei aina tiiä, tykkääkö siitä vai ei, koska joskus se voi olla tosi masentavaa. Semmosta tasapaksua mössöä se kuitenki on, vaikka eri vivahteita mukana olisikin. Mutta joskus se on tosi nättiä ja kaikki menee hienosti, kun toisena päivänä harmaa voi näyttää tukahuttavalta ja ahistavalta, masentavalta ja itkettävältä. Ihanan kamala harmaa. Sitä se tunne-elämäkin on.
Jottei minun sosiaalinen puoli valtaa minua ihan kokonaan, niin vastapainoksi oon tänään koulun jälkeen istunu kotona naama ruudussa kiinni vääntämässä ysienpäivään tulevaa videota, Miss ja Mr Oukku -ehdokkaiden esittelyä, ysien kuvavideoa ja vähän sitä sun tätä muutakin ysienpäivään liittyvää, koska siihen on enää viikko! Alotettiin ajoissa, mutta tullee silti kiire... Nörtteiltiin myös koulussa viimisellä tunnilla, kun tehtiin avioerosta ryhmätyötä atk-luokassa. Saatiin edes se ajoissa valmiiksi, mutta kun alettiin tallentamaan sitä, niin koko kone sammu. Siinä sai sitten pitää sormia ristissä, kun avaa hitaan koulun koneen ja toivoo vaan, että kone on päättäny tallentaa sen jotenkin jonnekin - niinku onneksi kävikin.
Onneksi nörtteilyä on lieventäny tajuton inspiraatiopurkaus - tahon niiiiiin tehä jotain hienoa just nyt! - ja äsken tekemäni suklaapirtelö ja ihanan shortsihaalarin suunnitteleminen - jos vaikka Isoäiti osais tehä taas minun sökerrysten perusteella jotain kaunista päälle laitettavaa kesäksi, josta tulee übertaiteellinen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti