Ysienpäivä

Jos yöllä herää tunteeseen, että ysienpäivän koristeet on tippunu seiniltä, joku yks ihminen saa kaikki palkinnot ja mie oon unohtanu ihan kaiken, ei mee hyvin. Joko on hullu stressi vaan tai alitajunta hälyttää isosta mokasta - tällä kertaa koristeet oli oikeasti osittain tippunu ja muitaki ongelmia löyty. Onneksi ossaan panikoia ajoissa.

Meillä oli siis tänään ysienpäivä, josta mie olin pääasiassa valitettavasti vastuussa. Onneksi kaikki hoitu kuitenki tosi hyvin, pieniä muutoksia ja vastoinkäymisiä lukuunottamatta - ja suunnittelusta valittaneiden inisemisestä välittämättä (jos ei ite oo tekemässä päivää, niin shut up ja enjoy!). Ärsyttää, kun en ite ehtiny kunnolla nauttia koko päivästä, koska koko ajan joku repi minua johonki paikkaan tai piti olla tekemässä jotain, mitä ihmiset ei ollu muistanu tai tajunnu tehä - eli joka oli vaan kaatunu minun tehtäväksi. Joten ilmeisesti oikealle ihmiselle tänä vuonna tuli Vuoden joka-paikan-höylä -palkinto, vaikken sitä odottanukkaan - enkä varsinkaan sitä, että kyseisen palkinnon jakamisen jälkeen Lumi ja Eevi valtaa lavan ja kiittää minua kaikkien puolesta kaikesta organisoinnista, mitä oon tehny ysienpäivän (ja miksen koko vuodenki tapahtumien ja juttujen) hyväksi. Siitä, että oon pistäny oikeasti itteni ja mielenterveyteni likoon. Nauroin ennen juhlaa sitäkin, kun Lumi ilmotti, että jos hän saa jonku kohtauksen, niin paikkaanhan sitä juontajana. Vastasin vaan, että jos joku tuolla saa kohtauksen, niin se oon mie. Laulukin meni hyvin, enkä pahasti sönköttäny palkintoja jakaessa. :)

Päivän paras kohta oli kuitenki se, kun posautettiin tyttöjen kanssa lasten juhlajuoma auki tai se, kun pääsin kotiin ja avasin kylmän kokiksen. Viiden tunnin yöunilla ei pahemmin juhlita enää ja tuntuu siltä, että voisin nukahtaa saman tien.