sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pihakeinukakut



Oli taas sellainen päivä, jolloin koko lähisuku ja muutama muu läheinen kokoontu meiän takapihalle syömään ehkä vähän lässähtänyttä kääretorttua ja muuta hyvää. Jäätee oli kelin vuoksi suurkulutuksessa ja minut eristettiin Lotan kanssa pöydän ulkopuolella olevaan pihakeinuun istumaan - ihan niinkuin lapsenakin. Ja taas mie pakoilin sukulaisten kysymyksiä "helluasioista" sen minkä kykenin, vaikka lopulta niihinkin oli pakko myhäillä jotain. Ja kun välillä haluaa pakoilla myös houkutuksia ja pahaa mieltä (puhumattakaan siitä, että Mummi yhtäkkiä tulee puristelemaan sääriä), on hyvä sulkea kone ja alkaa katsomaan vaikkapa tippa linssissä Rakkauden sivuja (eli siis The Notebookia, jestas mikä suomennos!).

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kahdentoista vuoden jälkeen


Kusipäistä maailmaa on hyvä paeta ja loistava paikka sille on tivoli. En oo käyny tivolissa kahteentoista vuoteen, joten viimeksi tuli käytyä vaan iki-ihanassa possujunassa. Me kierrettiin Pinjan kanssa monet laitteet, eikä jätetty vaaleanpunasia norsuja ja oudosti virnuilevaa toukkaakaan (jossa muuten yks poikkupoika ilmotti mulle ja Pinjalle sen olevan niin siisti) väliin. Naurettiin ihan törkeän paljon toisillemme, sille ettei Ufossa saanu nostettua käsiä ja näytettiin idiooteilta, ja sille, että joissaki laitteissa me vaan liiskattiin toisemme, kun ei pysytty aloillaan vauhissa. Kävin myös ekaa kertaa kummitusjunassaki, joka ei ollukaan niin kamala, mitä eka luulin, kunnes viimisessä mutkassa olin idiootti ja käännyin kattomaan taakse päin - oli varmaan kiva muilla kuunnella sitte minun kiljumista. Tivoliperinteiden mukasesti myös hattarat tuli ostettua, jonka jälkeen jätettiin Mega Flip suosiolla välistä. Huippu päivä kaiken kaikkiaan, vielä ko oli muuten aika komia sääkin.

Ja koska tätä ihanaa säätä ei voi heittää hukkaan, niin me lähetään vielä kävelemään pikku lenkki jäätelöitä hakemaan! :)

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Elämä haussa


Facebookin uutuus on ärsyttävä - ihan niinku jokanen mielentila pitäisi ilmaista sielläkin ja etusivu täyttyy pelkistä hymiöistä. On turhauttavaa istua päivät pitkät yksin tekemättä yhtään mitään, vaikka olisi niin paljon tekemistä, mutta ei voi tehdä kaikkea, että myöhemmin ei tarvitsisi istua niin pitkään tekemättä yhtään mitään. Turhauttavaa on myös haluta puhua ihmiselle, mutta ei millään kehtaa aloittaa. Vaikka mitäpä haittaa siitäkin olisi, eihän minua oo kukaan kieltäny - on kuitenki melkein kehotettu (eikä vaan melkein)! Elämässä pitäisi olla enemmän elettävää, että Facebookissakin olisi enemmän kuvia elämästä, eikä teinimäisiä omakuvia. Niin, ettei tarvitsisi muokkailla vanhoja kuviaja näyttää jyrsijältä. Jos eläisi enemmän, olisi enemmän kerrottavaa. Sitten voisin puhuakkin.

Täällä sataa. Ei onneksi ukkosta ja salamoi, sillä oisin varmaan sängyn alla piilossa sillon. Nyt ei kuitenkaan tartte mennä piiloon, sillä onhan perjantai ja nuortenilta, jossa ainakin on elämää. Sen jälkeen on aina niin paljon kerrottavaakin, mutta ehkä en sano silti mitään.

Oon piirtäny vihdoin.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Uskomaton

 


Pakko vaan sanoa, että Johanna Kurkelalla on uskomaton ääni ja Rovaniemen kirkko on uskomaton paikka. Mie tykkäsin ja Äiti tykkäs, eikä todellakaan oltu ainoat, jotka siellä vedet silmissä kuunneltiin - nimenomaan kuunneltiin, koska oon edelleen niin pieni, etten nää valtavan ihmismassan yli yhtään mitään (kuvien ottaminenki oli aika haasteellista). Tärkeintä oli, että oltiin yhdessä ja kuultiin. Mulla kyllä kävi vähän meiän eessä istuvaa mummelia sääliksi, kun se siinä yksin tärisi ja itki vuolaasti, eikä kukaan tajunnu edes vähän rutistaa sitä.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Mansikkajylsijä




Touhukasta (en valita, töissä on huippua ja saan enemmän vastuuta, mikä on aina ollu minusta huippua!) työpäivää rentoutti kotona oottava juustokakku, mansikat ja hyvä grilliruoka Äitin synttäreiden kunniaksi ja kaikki hauska perheen kanssa. Ennen sitä käväsin ostamassa vielä lahjan ja korttitarvikkeet ja suunnittelemassa vähän tulevaa partioleiriä. Perheen kanssa nauraminen yhessä on jotain semmosta, mikä saa aurinkoisen kesäpäivän vielä aurinkoisemmaksi ja rakkaus lämmittää. Meiän pihan ruusupensas on muuten puhjennu vihdoin ihan kokonaan kukkaan.
Nyt Carrien päiväkirjat, onko joku muuki koukuttunu? :)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

0 00 0 00 0 00 0 00


Hyvä ruoka on hyvää, vaikka siinä jälleen kerran sieniä oiski. Töistä myöhästyminen ei naurata, eikä varsinkaan ne kaks jättimäistä ampiaista, jotka meinas tappaa minut ja Jennin (työnantaja kuitenki urhoollisesti tappo ne, vaikka oikeasti toinen heräs vielä kuolleista ja me tapettiin se). Kirjan lisälaina on myös plussaa puhumattakaan hyvästä säästä, johon mustat pitkät farkut oli selvää miinusta. Ekaa kertaa yöttömässä yössä (vaikka eihän se yö vielä ollukkaan) käynti oli kans kivaa ja varsinkin sen takia, kun en sitä alunperin suunnitellu ja sieltä tuli jopa ostettuakin jotain (en tiiä, haluatteko nähä) - niin ja nähtiinhän me Artturi-setäkin (lue: Arttu Wiskari)! Pöydällä houkutteli tuoreet mansikat ja lenkin jälkeen suihkussa käyminen on superhyperihanaa. Naputtelin eilen myös turhan monta nollaa, että tänään pääsin käymään verotoimistossa.

No, tänään oli aika tylsää, vaikka me naurettiinki paljon. :)

Idolsiin lähteminen mietityttää (vieläkin), koska onhan siinä omat plussansa ja miinuksensa. Tällä hetkellä miinuksia taitaa olla oikeastaan enemmän, mutta tavallaan pieni osa minusta haluais plussien kasvavan, koska oonhan mie nyt jo kymmenen vuoden ajan sanonu meneväni sinne heti, kun täytän 16 ja tietenki yolo ja kaikkea, mutta joku kuitenki estelee itteä lähtemästä. Ei tässä nyt enää hirveän kauan niihin koelauluihinkaan enää ole, niin kai johonki päätökseen pitäis kohta jo tullakki?

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Carrien pää menossa mukana


Melkosta toimintaa on ollu minun päivä siitä alkaen, kun isosisko tuli minut herättämään, koska olin nukkunu pommiin. Vaikka aamun istuinki vaan kampaajan (aka saman isosiskon) tuolissa tavoitteena Carrien pää, niin melkosta touhotusta oli joka tapauksessa, ennen ku lähin kohti Iidan rippijuhlia. Siellä kyytiasioista johtuen en hirveän kauan ehtiny olemaan, mutta oli silti aivan ihanaa nähä Iidaa pitkästä aikaa ja syyä mielettömän hyvää savuporo-korvasienikeittoa (myönnän, vaikka siinä niitä sieniä oliki!). Sieltä kun tulin kotiin, niin vaihoin vaatteet ja huristelin kaupunkiin Oonan kanssa kahville ja isolle palalle yhteistä suklaakakkua. Tuli taas avauduttua vähän siitä sun tästä, vaikka oikeasti ois ollu vielä paljon enemmän puhuttavaa! Nyt kuitenkin vaihteeksi aion uppoutua naapurista lainattujen elokuvien maailmaan, vaikka oikeasti pitäis taas tehä yhtä sun toista - onneksi oon virallisesti lusmu! :)

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Jos joku, niin meidän suhteemme kestää


Vanhempieni viettäessä kattamaani tee-/kahvihetkeä terassilla ihanan kesäsateen ropissessa kattoa vasten minä vietin leffahetkeä rakkaan ystäväni Disneyn kanssa. Olemme tavanneet jo vuonna 1998, josta lähtien välillämme on ollut katkeamaton rakkaussuhde. Disney ei oo koskaan pettäny minua, vaan sen kanssa saan uppoutua aivan uuteen maailmaan ja kokea uskomattomia rakkaustarinoita, vaikka joskus kokisinkin oloni kovin yksinäiseksi. 

Sitä mie oonki viime aikoina tuntenu aika paljon.