Hengissä ollaan ja ilmoittaudun elävien kirjoihin jälleen! Lukion ensimmäinen koe on vihdoin takana, eikä se ollukkaan niin paha, vaikka aamulla melkein itku kurkussa kävelin koululle. Onneksi sillon minut tultiin säikäyttämään melkein parhaimmalla tavalla ja helpotti ehkä vähän, kun paniikin unohti hetkelle. Pohjatunnilla tajusin vielä kaiken ja olin varma, että tuo tehdään noin ja tämä näin. Kokeessa kuitenki piti vetää pari syvää huokausta, ennen ko ajatukset selkiinty, mutta siitäkin selvittiin ja nyt pidetään vaan sormia ristissä, että pääsin läpi. Ja jos pääsin: ei enää koskaan fysiikkaa! En kuitenkaan nuolaise, ennen ko tipahtaa ja oon varautunu uusintoihin - jos siis niin huonosti sattuu käymään.
Huomenna vuorossa on äikkä, joka minun tapauksessa tarkottaa muutamaa hassua oikeinkirjoitustehtävää (just a piece of cake!) ja essee Vasen jalkani -kirjan lukukokemuksista. Toisin ko tämän päiväseen kokeeseen, oon varautunu pienillä eväillä, ettei satu niin ikävästi, että minun maha kurnis taas niin, että koko luokka kuulee (en liioittele, koko luokka kuuli sen) ja varaudun vielä itse esseeseen tekemällä sinne valmiiksi muistiinpanoja. Meillä saa nimittäin olla kokeessa yks tehtävämoniste, omia muistiinpanoja, luettu kirja ja ohjeet esseen kirjottamiseen. Jos en noiden avulla saa kolmessa tunnissa jotain järkevää (tai miksei suoranaista paskaakin, eihän se opettaja tiedä, miltä minusta on oikeasti tuntunu lukiessa sitä kirjaa) sille paperille, niin jo on ihme!
Onneksi tämäkin maanantai oli paniikista huolimatta melkonen repeilymaanantai kuviskoulussa Iidan ja Juulian (tuttavallisemmin Jullestöö Mäc Jullestöö) kanssa - klassiset avautumiset kaupungintalon kellarin miestenvessassa ja jyrsijäjengin kokoontumiset kuuluu maanantaihin. En vaan voi elää ilman niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti