sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Jättiläistappaja-ampiaiset ja makkaranpaistelijapoika



Ansaitsisin kyllä nyt kolme hurraa-huutoa ja papukaijamerkin, mutta harmikseni onnittelut jää tällä kertaa muniin ja pekoneihin, sekä kasaan koulukirjoja. Me selvittiin hengissä - minä ja kahdeksan vartsulaistani, sekä hädässä tunnettu Venla-ystäväiseni - vaikka saatoinkin pelätä jättitappaja-ampiaisia nääääääin paljon, vaikka niitä kovin killerimäisesti tapoinkin (siis tyynenrauhallisesti ja järjestelmällisesti paistinpannulla ja kengällä, miksei välillä leikkuulaudallakin). Paikalla kävi kyllä myös täysin odottamattomasti prinssi rohkea, mutta ilman sitä töhöä makkaranpaistelijapoikaakin oltaisiin pärjätty (oikeasti ei, sen läsnäolo rauhotti minua ihan tajuttoman paljon ja tytöt oli ihan haltioissaan, ko se tappo ampiaisen kädellä).

Näin suomeksi sanottuna olin siis viikonlopun taas metässä, partioretkellä meiän vartsun kanssa. Kaikkien harmiksi just sillon, ko koko meiän kaheksan vartsulaisen porukka pääsi mukaan, Rosa tuli köhimiskipeäksi, eikä päässy mukkaan. Kaheksan vartsulaista ja mie yks yö, mutta Venla tuli ja pelasti toisen yön (ei se eka kyllä kamala ollu). Olin kuitenki ihan paniikissa siinä vaiheessa, kun huomasin, ettei mulla oo mukana kyypakkausta ja kämpän sisälle alko pöllähtelemään jostaki semmosia 3-4 cm mittasia ampiaisia. Pelkään ampiaisia kuollakseni (vähän niinku ukkostakin, mutta onneksi ei ukkostanu), mutta tuommosessa tilanteessa on vaan pakko voittaa pelkonsa ja olla se vanhin - koska sen takia ylipäätään oot siellä - ja tappaa ne, rauhotella pienempiä ja ottaa tilanne haltuun. 
Meinasin silti pissata housuun, repiä hiukset päästä ja karata mahollisimman kauas.

Koeviikko kuitenkin lähestyy uhkaavasti, joten jatkan elämääni irtautuen koneesta ja tarttuen koulukirjoihin.
Oikeastaan ja paskat, menen katsomaan telkkaria. Matikka ja muut saa oottaa vielä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti