Kuningaspulla ja Jullestöö, Mäc Jullestöö

Saatan ehkä olla hassu ja keksiä kaikkea tyhmää, heittäytyä täysillä mukaan (tarkotti se sitte epämäärästä heilumista ja siansaksan puhumista) ja olla ajattelematta, mitä muut ajattelee. Joskus jopa menen, enkä meinaa ja olen kokeilunhaluinen tekiessäni vapaaehtoisesti asioita, joista en pidä. Idolsia katsoessani käännän ehkä veistä haavassa ja mopoillessa laulan liian lujaa. En ehkä osaa pysähtyä, mutta koska meneminen on kivaa (vaikkei aina niin fiksua), en voi lopettaakkaan. Saatan ehkä menettää lukijan, jos toisenkin, mutta se nyt ei ole kummoinen, eikä uusi juttu tässä maailmassa. Kannan kameraa mukanani päivän tai kaksi, otan kuvan tai kolme, mutta osaan silti riemuita uusista haasteista, mitä maanantaina taas kuviskoulusta sain (uusi filmi ja tähtioppilaana oleminen!). Saatan ehkä nähdä eri ihmisiä jatkuvasti, mutta muistan silti monta vuotta sitten tapaamani tapauksetkin, eikä niihin uudelleen tutustuminen tunnu vaihtoehdolta, vaikka oikeasti niin toivoisinkin tapahtuvan. Kun luokassa on kylmempi kuin kylmä, saatan ehkä katua sitä, etten aamulla laittanut paksua neuletakkiani päälle, mutta tiedän, ettei se kumminkaan mitään olisi auttanut. Saatan olla syömättä pullan, nauttia oikeasti Äitini kutituksesta ja avata turhan monta välilehteä netissä, mutta se on elämää ei sen enempää, hei koeta tää kaikki ymmärtää.

Ostin muuten metrilakua. Ja shoppailin (haluatteko nähä, mitä?), vaikken siitä tykkääkkään.

Vielä on muuten kaksi päivää aikaa kysyä kymysyksiä!