sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Mutta nopeimmat junat eivät pysähdy täällä


Kun koko muu minun ikäinen väestö Rovaniemellä biletti keskellä mettää, mie lähin vielä metämmäs, Ylitorniolle, minun Isoäidin lapsuuskotia kohti. Pienempänä vietin siellä paljon enemmän aikaa, mitä nykyään - joskus jopa useampia viikkoja. Se vaan oli semmonen paikka, missä sai nauttia kaikin voimin kaikesta ihanasta, niinku tuoreesta pullasta ja ulkosaunasta, sekä pihalla nököttävästä Muumitalosta. Jotenkin kummallisesti tuore pulla, ulkosauna ja Muumitalo säilyy vieläkin siellä ilman minua ja salaisesti uskon, että niillä on näääääin kova ikävä minua, kun en ole siellä. Mutta nyt olin ja nautin, vaikka muutamia fiiliksen laskuja siellä tulikin. Sain jopa kesälle tarkoittamani filmin kuvattua (ja vieläpä oikeilla asetuksilla, vaikka jossain vaiheessa luulin kovasti säikähtäväni) ja huomenna aion viedä sen kehitettäväksi - jos vaikka jokunen ruutu ois onnistunu. Minusta oli aivan ihana saada kuvata viimeiset otokset rullalle just tuolla, koska se paikka on vaan täynnä kaikkea, mitä kuvata. Kuvauksellinen, niinkuin aina.

Sitten, kun minulla on oma vaaleansininen puutaloni, olen varma, että siinä on myös vaaleanvihreä kuisti.

Kun on 16-vuotias, saat paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin osaat olettaakkaan. Voit oman pään sisällä miettiä ja pähkäillä asioita kauan, mutta silti tarvitset kuitenkin vielä vanhemmilta joko totaalikieltäytymisen tai siunauksen päätöksellesi. Nyt ollaan sitten siinä mietintävaiheessa ja uskoisin, että vaikka pääsisinkin siihen pisteeseen, että haluaisin vanhemmiltani päätökselleni siunauksen, saan mutkien kautta kieltäytymisen. Siinä vaiheessa vain mietin, miksi niin ollut myös siinä vaiheessa, kun halusin leikata pitkät hiukseni lyhyeksi. Kaipaan niitä menetettyjä kymmensenttisiä. Huomenna on koulukuvaukset, enkä mie halua tätä päätä niihin kuviin. Mutta ei se kai auta, koska en aio laittaa hiuksia kiinni ja näyttää kaljulta. Sehän ois paljon pahempi.

Koska viikonlopun oon saanu olla miettimättä kamalan paljon koulujuttuja (urhoollisesti luin kuitenki Christy Brownin elämäkertaa sielläkin ja autossa kirjotin enkun ainetta), niin läksykasa on pakko kukistaa keinolla millä hyvänsä ja minusta tuntuu, että ainoa keino on käydä sen kimppuun nyt heti (varsinkin, jos meinaa olla klo yhdeksän reikäleipä Varasuunnitelman kimpussa telkkarin ääressä). Minusta on kuitenki mukavaa, että minun läksyjen kukistamista häiritään, joten teen ehkä maailman urhoollisimman tempun ja kirjoitan tähän kikkini, jos vaikka joku muukin, kuin eräs ihana ja rohkea tapaus (joka aloitti tutustumisen urhoollisesti viime maaliskuussa ja nyt ollaan niiiiiin hyviä kavereita, että huh huh!) haluaisi tutustua minuun kautta - tässä siis tilaisuus, jonka voit käyttää laittamalla tosiaan kikissä viestiä annadelelle. :)

ps. tajuatteko muuten, miten kamalaa on huomata, että on ostanut pussillisen suklaata viikonlopulle ja maanantaina pitäisi olla mahdollisimman vähän kukkivana (jos tiedätte, mitä tarkoitan) koulukuvissa?

6 kommenttia:

  1. Oi kuinka nättejä ja tunnelmallisia kuvia! :)

    VastaaPoista
  2. oi ootko säkin tykästyny tohon nopeimmat junat biisiin! se on ihana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon anna puun fani henkeen ja vereen, ollu jo alusta asti! oon nopeimpia junia kuunnellu repeatilla levyn ilmestymisestä asti ja jotenki tuosta paikasta tullee vaan se mieleen. mutta todellaki ihana :)

      Poista
    2. haha sit meitä on kaks samanlaista! anna puu on varmaan ainoa artisti, jonka kaikki biisit on mun mielestä hyviä ja rakastan sitä fiilistä kun ei oo mihinkään kiire ja voi vaan kuunnella anna puun biisejä ja ymmärtää niistä sanotuksista aina jotaki uutta :)

      Poista
    3. äläpä, ihan parasta! tai totta kai parhautta on se, että kyseessä on minun kaima - me annat vaan osataan homma ;)

      Poista