lauantai 28. syyskuuta 2013

Sauna, syksy ja ruokalautaset


Perjantaihini kuului hyvää ruokaa - sitruunapestobroileria käärittynä pekoniin, kuskusia (tai niinkuin maailmalla sanotaan: couscous) ja salaattia, johon olen jo tottunut. Ainakin melkein, koska sipuli tökkii edelleen. Koska me sotkettiin kaikkien kansojen ruuat sekaisin, jälkkäriksi oli ainakin Saksassa tehtyä kahvivanukasta kahvikermavaahdolla (niiiiiiin hyvää) ja maaliskuussa pilalle menneitä venäläisiä suklaita, joita söimme omalla vastuulla - vähän niinkuin kaikkea venäläistä kuuluukin syödä. Elokuvaherkuiksi meille oli nachoja, salsaa ja ranskan kermaa. Elokuva oli amerikkalainen The Notebook, jonka jälkeen olin jälleen kerran pidättelemässä itkua - lähinnä ihan turhaan, koska itkin kumminkin. Syvällisten keskustelujen saattelemana menin kuitenkin nukkumaan kuin pikkulapsi.

Olen aina rakastanut kiireettömiä aamuja ja onneksi tämäkin aamu oli sellainen. Kuppi kahvia ja jotain hyvää suuhun - tällä kertaa munia ja pekonia (ei siis pelastusveneitä) sekä leipää ihan vääränlaista kinkkua yllään. Se on oikeastaan viimeisin kerta, kun tänään olen ruokaa syönyt. Nyt odottelen Äitiä, jonka olisi tarkoitus tuoda mukanaan ruokaa. Onneksi ruokaratsuni tuli samantien tuon kirjoitettuani ja nyt on masu täynnä.


En yleensä käy Eevillä ja Lumilla päin, mutta kun käyn, olen aina hukassa. Siinä kaupunginosassa on vain jotain, mikä saa minut hämmentymään ja kääntyilemään väärille teille, vaikka siellä ehkä jopa kahen käsin sormilla laskettavan määrän olen vieraillut. Tämä kerta oli kuitenkin poikkeus - löysin automaattisesti perille, kun tänään muutaman päivän vespattomuuden jälkeen lähdin Eeville ajelemaan. Tarkoituksena oli kuvata ja editoida Eeville hakemusvideo, mutta teknisten ongelmien kautta päädyttiin vaan kuvaamaan se ja editoinnin sijasta puhumaan kaikesta, mikä on jäänyt puhumatta. 
Sain myös kuulla Eevin ite tekemän laulun ja se on paras ikinä.

Koska on lauantai, meillä oli Eevin kanssa syötävänä myös Lauantai-pussi - siitä on ikuisuus, kun kumpikaan oli sellaiseen koskenut! Maistettiin myös Fazerin uutta kummallista suklaapatukkaa, joka oli kuitenkin ihan hyvää.

Ja mikäpä olisi lauantai ilman saunaa, jonne nyt lähden. Koska sauna. Ja syksy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti