sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Suomalainen kahvi aamulla


Maailma on elänyt viikon ilman minua, mutta nyt minä olen palannut (onnekseni en sentään palanut, heh heh). Me lennettiin Ouluun takaisin viime yönä puolen yön aikaan (kiitos yhtäkkiä viiden tunnin lennoksi muuttuneen kolmen tunnin ja neljänkymmenen minuutin lennon), vaikka siihen aikaan olikin tarkoitus olla jo Rovaniemellä, jonne kuitenkin vielä matkan jatkeeksi lähdettiin yöllä ajamaan. Tänään sain sitten herätä omasta sängystäni ja voin kertoa teille, ettei minulla ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, miten automatka on yhtäkkiä muuttunut kotiin ja siitä omaksi sängyksi. Taisin olla vähän väsynyt.

Niinkuin sanoin, maailma on elänyt viikon ilman minua. Varmasti useimmat ovat huomanneetkin tai saaneet jo lukea miljoonista postauksista (jotka huutavat minulle lukematon, mutta antaa huutaa, en jaksa), että ensilumi on satanut maahan. En oikeastaan osaa sanoa, milloin se tapahtui, koska itsehän elin myös viikon aikana ihan omaa elämääni auringossa - ja vähän muuallakin, mutta kerron siitä sitten, kun lomapostaus tulee (ja tällä kertaa se tulee ihan oikeasti). Sen tekeminen vain vaatii hirmuisesti kuvien läpikäymistä ja muistin virkistelyä, johon en nyt tällä hetkellä kykene - varsinkaan, kun tajusin, että huomenna pitäisi olla kahdeksan reikäleipä koulussa. 

Meillä on nyt puuro valmis. Oikeastaan se ei liikuta minua yhtään, sillä puuro on pahaa ja aion voidella toisen kaurapalan, jonka mummi on tänne tuonut. 

Minusta on niiiiin väärin, että EF alkaa ilmoittelemaan itsestään taas ja minun tekee niiiiin mieli lähteä uudestaan matkaan. Vaikkakin vähän erilaiselle ja eri paikkaan, mutta matka se on kumminkin. Ja EFn kanssa. Se on silti niiiin väärin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti