torstai 28. marraskuuta 2013

Nähty ei muutu näkemättömäksi


Voi että minä vihaan sitä. Ai mitäkö? Nähty 08:44 IP. Nähty viimeksi tänään klo 4.40 pm. Nähty su 10:19 ip. Nähty viimeksi tänään klo 6.05 pm. Nähty ke 2:59 ip. Onko kenellekkään enää epäselvää, että kaikki on nähty, eikä kukaan voi välttyä siltä? Siis joo, kyllähän se on ihan hyvä keksintö, koska kaikissa pakollisissa jutuissa tai tiedotettavissa asioissa (esim. ryhmissä) tietää, ketkä on nähnyt sen ja ei, mutta kyllä mulla ainakin ärsyttää se, että joku on nähny jonku viestin, mutta ei vastaa siihen. Jos sinua ei kiinnosta, sano se suoraa ja säästä aikaani. Sitä paitsi kaikki tietää, että toinen on nähny sen. Vastatkaa ihmiset, vastatkaa.

Älkääkä vaan sanoko vainoharhaiseksi ja riippuvaiseksi naiseksi. Elän kriittisiä hetkiä kaiken suhteen.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kivellä, Kiveltä, Kivelle


Me ja meidän vakiokahvittelut. Kun Kivellä, Kiveltä, Kivelle oli ohi, suuntasin siis Eevin kanssa jälleen kerran kahvittelemaan Antellin suloisten kakkusten kera (ja salaatin, sekin oli ihan jees). Ei me erityisesti juhlistettu koeviikon loppumista, vaan istuttiin alas, koska juttua riitti - ja ihan hyvä että istuttiin, sillä sain tehtyä vihdoin asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa ajallaan, niinkuin toinen meistä on tehnytkin. Ei meillä niin erityisen paljon aikaakaan ollut, mutta kun Eeviä on aina niin ihana nähdä, se vähäinenkin hyödynnettiin (vähän niinkuin huomenna hyödynnetään aika ennen ekan tunnin alkua).
Minusta tuntuu, että voisin pikkuhiljaa ruveta Antellin mainoskuvaajaksi...

Päivä on menny muutenki oikein buenosti, kun kahvilta riensin takasi koululle, koska meiän koulun oppilaskunta järjesti Lyskalla leffaillan (lue: iltapäivän), jossa käväsin kattomassa Itse ilkimys 2 ja vähän matkaa Hangover 3!  Oon kyllä tälle päivälle syöny ihan kiitettävästi popparia, kun tuolta lähin Rosan kanssa vartionjohtajien kokoontumiseen, joilla teemanaan oli tällä kerralla pikkujoulut. Koristelin ihan fiiliksissä piparkakkutaloa, kun meillä ei kotona sellaista oikein harrasteta. Tuli muutenki ihanan joulunen fiilis! :)

Koeviikko on siis finally over ja huomenna alkaakin yhdeksän reikäleipä uusi jakso. Koeviikko ei niin kiitettävästi menny, niinku suunnitelmissa oli (ainakin luulen näin), mutta toivottavasti motivaatiovalaan tuijottelu autto edes kaikki kurssit läpi. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Herätä minut


En muista, milloin olisin viimeksi keittänyt kahvia vain itselleni - vettä kahdelle kupille, kolme mitallista kahvia. Sillä minä herään. Kahvilla. En muista myöskään, milloin olisin viimeksi nähnyt elokuvamaisen rauhallisesti maahan tulevan lumisateen. Tänään näin. Olen myös ajatellut ja ottanut rauhallisesti. Ta lugnt, vaikka en osaisikaan. Mieleni on tehnyt myös laulaa ja olen laulanut. Sysännyt koulukirjat sivuun ja laulanut. Jos voisin laulaa työkseni, laulaisin ilman muuta. Joskus tuntuu siltä, että olen hukassa, löytämässä perille tietämättä minne olen menossa. Jos tiedät, herätä minut.

Pytt i panna vai pyttipanna? Onneksi huomenna on suomea, enkä muista Seitsemästä veljeksestä yhtään mitään muuta, kuin seitsemän nimeä.

Ehkä voisin ruveta runoilijaksi.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Hengissä, eikös se ole se pääjuttu?


"En enää koskaan ikinä" ja "Hengissä" on kaksi asiaa, jotka ensimmäiseksi viikonlopusta tulee mieleen. Oikeasti oli ihan kivaa, vaikka välillä teki mieli hautautua jonnekin. Valitettavasti staff-henkilönä julkisesti valittaminen ei ole fiksua, eikä todellakaan suositeltavaa, jätän sen väliin. Kokkaamiset onnistu ainakin 4/5, mutta se riittää ainakin mulle ekakertalaiseksi aivan loistavaksi. Oli huippua nähä vanhoja tuttuja ja huomata, miten omalla tekemisellä on ollu pitkälle kantava vaikutus. Me laulettiin Iineksen kanssa ja oli meillä omaa aikaakin, jota oppi arvostamaan - nytkään ei tee mieli tehä mitään muuta, ko tehä "ei mitään järkevää" (vaikka pitäisi lukea kokeisiin, koska huomenna yhteiskuntaoppi...) ja istua omassa huoneessa ihan hiljaa.
Me niiiiiin tehtiin ruokaa rakkaudella.

Pahinta on hiljaisuus silloin, kun jaksaa vielä ajatella. Kun löytää jotain, mitä ei ole koskaan poistanut, vaikka olisi pitänyt. Kuulee jotain, minkä olisi voinut jo jättää kuuntelematta. Näkee jotain, minkä näkeminen on ok, jos ei ajattele sen syvemmälle. On asioita, joille itkeminen on naurettavaa, mutta joskus nekin vain itkettävät. Se ei ehkä ole normaalia, mutta teen sitä vieläkin. Vaikka eihän sekään ole enää mitään. Se vain joskus oli ja varmasti olisi edelleen ihan hyvä.

Ruokaa, unta ja sauna on ne, mitä minä tarvitsen. En koulukirjoja.

Näettekö muuten, miten rakastunut Iines on sen aikaseen joululahjaan? IKEAn sydäntyyny oli sen dream come true ja mie ja Elli oltiin vaan parhaita.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Rakas naapurin Joulupukki

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja minun pitää sattuneista syistä tehdä lahjatoivelista vähän etukäteen. En oikein tänä vuonna osannut listaa rakentaa, vaan toiveet piti kaivaa tuolta jostain kaukaa, mutta jokainen asia kyllä loppujen lopuksi on sellainen, mitä haluan. 

Oonko ainoa, joka pienempänä lelukuvaston kotiinsa postista saaneena aloin listaamaan jonkin lahjan ainakin joka toiselta sivulta? Se oli sellainen lahjakatalogi, että huh huh! Joitakin niitä leluja ei ollut edes koskaan ajatellutkaan ennen kuvaston tuloa, eikä ne vanhat suosikit tuntunu enää miltään hienojen uutuuksien rinnalla. Minun omat ehdottomat suosikit oli kaikki salapoliisivälineet, joita en koskaan saanu - ei sillä, en niitä koskaan pyytänytkään, koska nehän oli yleensä poikien sivuilla, eikä tytöt voi leikkiä poikien leluilla. Tyhmä lapsi. Sisäinen Sherlockini on selvästikkin huutanut jo aikojen alusta asti.


♥ Iittalan Runo-astiasarjaa sen Kevät-muodossa. Oon jo kovaa vauhtia keräilemässä kaikki nuo Kevät-teemaiset, jonka rinnalle mulle tulee valkoista ja vaaleanvihreää Teemaa. Ei ehkä kovin ajankohtainen tarve, mutta kiitän aivan varmasti myöhemmin.

The Notebook alkuperäisessä muodossaan, eli Nicholas Sparksin kirjoittamana kirjana, ja myöskin elokuvana, sillä minusta tuntuu, että meiän naapurit haluais tuon niiden DVDn pikkuhiljaa takasin.

Jane Austenin jalanjäljillä -elokuva, jota toivoin jo viime vuonna. Valitettavasti Pukki toi paljon parempia lahjoja.

♥ Jane Austenin kirjoittama Ylpeys ja ennakkoluulo, sillä viime vuonna kaupoissa ei sitä myyty, mutta tänäpä vuonna se on julkaistu uudestaan vaaleanpunaisissa kansissa - rakastan! Niin ja sama elokuvanakin 2005 vuoden versiona.

♥ Tietokoneen hiiri - oli pinkki tai ei (tuo pinkki on oikeastaan aika karmiva). Minun oikean käden etusormi on aika väsyny jatkuvasta käytöstään hiiren liikuttajana ja tälläkin hetkellä aika kipeä sen takia. Langaton hiiri siis koneeseen, niin on paljon kätsympää ainakin näin kotikäytössä!

♥ Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö. Ne kuvat on ihan uskomattomia.

Maybellinen Lady red -sävynen huulipuna edellisen Fatal red -sävyn tilalle (koska sitä ei myydä Suomessa, senkin rosvot). Ja vinkkasinkin tästä eräälle, joka tietää huulipuna-addiktiostani. Ehkä siis saan sen - ja jos en, niin ostan kumminkin itse. Ei kukaan voi elää ilman punaista huulipunaa.

♥ Oon pidemmän aikaa katellu Sonyn omaa 11-18mm f/4.5-5.6 objektiivia, mutta saapa nähdä, jääkö tämäkin minun hankittavaksi, kun meillä on ollut vähän sellainen jako, että ostan ite kameratarvikkeeni. Oon myös katellu Sonyn 20mm f/2.8 objektiivia, mutta se on aika tyyris (ei sillä, etteikö tuo 11-18mm olisi...), niin ehkä säästän siihen ja ostan sitten.

♥ Uusi kangaskassi! Niitä kun ei voi olla koskaan liikaa (voi) ja ois kiva saada joku muukin (vähän isompi) kangaskassi kuin se kukkaisella Union Jackillä varustettu.

♥ Suklaa kuuluu jouluun, joten suklaa on minun vakilistalla. Fazerin sinistä sen olla pitää!

♥ David Nichollsin kirjoittama Sinä päivänä ja siitä tehty leffaversio. Monet on haukkunu sitä elokuvaa, mutta ite kyllä tykkäsin (totta kai tykkäsin t. toivoton romantikko) ja haluaisin vielä lukea kirjanakin! Semmosena minikirjana, ois hauska kokeilla.

♥ Joku vähän isompi kokosempi muistitikku ko 2GB, sillä sen kokosilla tikuilla järkkärikuvien ja -videoiden liikuttelu on äärimmäisen kakkamaista.

Sonyn oma lisäsalama. Voisin jopa rakastaa sitä. Tiedän tämän jäävän pitkäaikaiseksi haaveeksi.

♥ Saatan olla tullut vanhaksi, mutta uudet silmälasit. Mullahan on siis vaan lukulasit, mutta ois kiva, että kouluhommien lisääntyessä ja pään kipeytyessä helpommin ois lasit, joiden päähänlaittamisessa ei olisi mitään ongelmaa. Edelliset kun ovat ajalta, mitä en edes muista enää.

torstai 21. marraskuuta 2013

En huumaannu omenasta enkä Torniosta



Tuntuu hassulta kirjottaa postausta jollain muulla, ko omalla koneella. Mulla lepää nimittäin sylissä meiän perheen (ok, isin) uus iPad, enkä tiiä, pitäiskö tätä inhota vai tykätä - en kuitenkaan ole rakastumassa omena-allergiani takia, mielummin rakastun vaikka banaaniin (voisin kehitellä kilpailevan brändin). Me joka tapauksessa innostuttiin tästä Lotan kanssa eilen illalla jo niin paljon, että isi päätti laittaa meille vartin vuorot tähän (ne ei oo tosin käytössä, kun toinen ei tartte/halua tätä tai jos isi käyttää tätä tai tai tai...). Onhan se nyt ihan siistiä, jos voi omalla sormellaan piirtää johonkin ja taputella isoa ruutua, mutta on tässä huonoja puoliakin, enkä aio huumaantua. :)

Sain matikan kokeen valmiiksi 37 minuutissa ja olen silti sitä mieltä, että se meni hyvin. Se oli helppo. Sen jälkeen vietin kuitenkin elämäni pisimmät kahdeksankymmentäkolme minuuttia. Hiljaista istumista puhelimen kanssa, eikä ollu ketään, kelle jutella, kun kaikki muut oli koulussa.

Huomenna mulla on vapaapäivä, jos sitä siksi voi kutsua. Kirjotan aamupäivän yhteiskuntaopin muistiinpanoja, että voin tulostaa ne mukaani, kun huomenna lähden myös kohti Tornioa koko viikonlopuksi. Partiojutut jotenkin vaan ahmii minun viikonloppuja itelleen, sillä tällä kertaa lähdetään Iineksen kanssa kokeiksi TOJulle, missä ollaan aiemmin oltu johtajina (enää ei päästyy, uusi sukupolvi ryösti meiän paikat). Sen takia oon tänään iltapäivän leiponu mokkaruutuja, joilla en suinkaan lahjo niitä leiriläisiä tiskaamaan (joka olis kyllä hyvä idea!). Saa nähä, mitä emännöinnistä ekaa kertaa tulee, kun sen lisäksi pitäis siis vielä lukea yhteiskuntaoppiakin. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lukulistaa

Oon huomannu, että yleensä ollaan kiinnostuttu bloggaajien lempiblogeista ja se on varmaan yleisin kysymys kaikissa kysymyspostauksissa sun muissa. Ite aattelin pyhittää tämän postauksen minun lemppariblogeille, koska luen niiiiiin montaa hyvää blogia, mutta en oo niitä Blogger-profiilissani jakanut (vaikka ehkä syytä olisi, koska ne on niiiin hyviä!). Kaiken kaikkiaan niitä on kuitenkin niin paljon, että poimin muutaman ehdottomasti mainitsemisen arvoisen blogin tähän, jotka kannattaa ehdottomasti vilkaista. :)

Blogien nimiä klikkaamalla pääset siirtymään blogeihin, kuvia on turha klikkailla tällä kertaa.

 aamukahvilla 
Lähes poikkeuksetta olen jättänyt tyyliblogit pois lukulistaltani, mutta Henriikan aamukahvilla-blogi sellaiseksi ilmeisesti luokitellaan. Aamukahvilla on myös sellainen tapaus, minkä poikkeuksetta luen aina ja siitä päivästä lähtien, kun sattumalta sitä lukemaan päädyin, olen lukenut joka ikisen siitä lähtien ilmestyneen postauksen ja muutaman vanhemmankin. Jos tekisin listan siitä, mitä kaikkea rakastan, tämä olisi ehdottomasti sillä listalla, sillä mikäpä muu olisikaan yhtä ihanaa, kuin päätön fiilistely, kakkujen syöminen ja elämästä nauttiminen kaiken mahdollisen kautta? Mulla on yleensä myös tosi ennakkoluuloinen käsitys kaikkea helsinkiläistä ja kaikkia helsinkiläisiä kohtaan (anteeksi siitä), mutta tämän blogin avulla oon päässy vähän löysäämään otetta niistäkin. Pure love, sanoisin.


 Turkupäiväkirjat / Berliinipäiväkirjat 
Löysin Turkupäiväkirjat-blogin muistaakseni kesällä ja jäin lukemaan sen tee- tai kahvikupin kanssa tunnelmoinnin, hienojen kuvien, ihanan tekstin ja kirjoittajan luonteen perusteella. En ole katunut, vaikka kuviota hämmentääkin blogin muuttaminen Berliinipäiväkirjoiksi tässä viime aikoina, sillä blogia pitävä Julia on muuttanut paikkaan, missä minäkin kesällä vierailin. Oikein bueno blogi joka tapauksessa, suosittelen.


 Colour me! 
Jos bloggaaja on symppis, voiko blogin lukemisen perustella sillä? Kyllä voi. Ja joo, onhan Julian (mistä näitä Julioita tulee?) blogikin tavallaan tyyliblogi, mutta jos tykkään, niin minkäs sille voin. Joka tapauksessa blogi, sen kirjoittaja ja kaikki muukin tässä tapauksessa on niin söpöä, että en voi olla pitämättä - ja olen pitänyt jo kauan.


 Heartlines on your hand 
On blogeja, jotka vaan säilyy lukulistalla vuodesta toiseen, eikä niihin kyllästy, vaikka joskus hetkellisesti eroaisikin siitä kirjoittajan tauon tai muun vuoksi. Jos muistan oikein, tämän blogin nimi on vaihtunut, ulkoasu muuttunut monesti, mutta sama tyyli jatkuu kuitenkin - onneksi. On se vaan niin kiva.



 Henkarillinen hattaraa 
Jos jollekin ei ole selvää, mie tykkään syvällisistä, runollisista ja hömppämäisistä teksteistä, jotka pistää ajattelemaan. Ja kuvat on myös aika iso plussa. Henkarillinen hattaraa on aika täydellinen tapaus kaikin puolin. Voisin myös rakastaa tätä.



 Satellite mind 
Tälle blogille on vaikea löytää sanoja. Olen tämän blogin alusta asti ollut kovin hämmentynyt - en tiedä, mitä mieltä pitäisi olla tai miten tätä pitäisi kommentoida - sillä tämä on niin hyvä. Niin hyvä, tajuatteko? Joskus tuntuu siltä, että joku olisi päässyt minun pääni sisälle ja laittanut pystyyn blogin, jonne voi tallettaa minun ajatuksia kaikkien luettavaksi. Onneksi asia ei ole kuitenkaan niin. Mieletöntä tekstiä silti.


 Katuvalokuvia 
Jos joku ei vielä tiennyt sitäkään, että harrastan valokuvausta ja valokuvaus on melkoista taidetta ja taidettahan minä rakastan, ei ole tiennyt minusta mitään. Valokuvia, katuvalokuvia. Rakkautta. Taidetta. Täydellisyyttä.


 like a color scheme 
Joskus jopa odotan, että Renja postaa, vaikka viimeisimmästä postauksesta olisikin vain hetki. Tämä on yksi syy siihen, miksi yleensä ja kovin usein olen niin onnellinen.


 Tick Tick BOOM 
Pitkäaikainen suosikki, jonka olen varmasti ja sataprosenttisesti maininnut joskus jossain, kun on kysytty lemppariblogia. Hienoja kuvia, hienoa tekstiä, hyvä fiilis. Ei siihen hyvään blogiin niin paljon tarvita. Postausten harvuus vähän harmittaa, mutta ei anneta sen kuitenkaan haitata - ihmisillähän on elämäkin.


 matka maailmankaikkeuteen 
Luen blogeja yleensä aivot narikkaan -meiningillä, enkä halua tehdä asiasta niin kamalan vaikeaa. Tämäkin on hyvän mielen blogi ja esimerkki siitä, mitä haluan isona olla: onnellinen. Elämän pienistä iloista nauttimista ja sen Jemina on osannut hyvin ikuistaa blogiinsa. Mitä sitä enempää selittelmään?
Blogin nimen ja osoitteen yhdistelmä on hassu. Minä pidän siitä. Tuon kuvan kummasta harmaudesta en kuitenkaan pidä.


 comme ci comme ca 
Yksi pitkäaikainen lemppari jälleen, vaikka blogin tyyli onkin muuttunut hurjasti alkuperäisestä. Yleensä vierastan iPhonella räpsittyjä kuvia blogeissa, mutta tämän kohdalla annan anteeksi - ne oikeasti sopivat ja kuuluvat tänne, vaikka muutamat järkkäriräpsytkään ei silmiä kirvele. Teksti on sitä, mitä minä myös rakastan - englantia - ja sekin tuntuu kuuluvan tänne. Kaikki kuuluu Emilian maailmaan - ja kun sanon maailmaan, tarkoitan myös maailmaa, sillä vaikka kirjoittaja onkin helsinkiläinen (joka tekee Helsingistä mielikuvissani parempaa paikkaa), on elämää myös maailmalta.


 Only the space between us 
Ehkä suosikkibloggaajani Rovaniemen huikeasta bloggaajamäärästä ja Idakaan ei ole edes alunperin Rovaniemeltä, vaan tänne opiskelemaan muuttanut taiteilijapersoona. Sinänsä jännä, en ole koskaan törmännyt vielä face to face tähän henkilöön, vaikka "rovaniemi on niin pieni paikka". Idan tyylistä kuitenkin pidän - tyylistä kirjoittaa ja kuvata.



 Waiting for inspiration 
Minusta on ihan huijjausta mainostaa oman kaverin blogia lemppariblogeissa, mutta näin se homma vaan menee. Oikeastaan luin Roosan blogia jo ennen kielikurssia, jolla häneen tutustuin ja rakastin sitä siis jo ennen sitä - eikö se sitten ole sallittua? Ihana hupsu tyttö, ihanaa hupsua tekstiä. Rakkautta.



 anni kristiina 
Toinen huijjaus heti perään. Annin blogia oon pidemmän aikaa lukenut ja oon aivan uskomattoman onnellinen siitä, että se toivottavasti on heräämässä taas henkiin pitkähköiltä päiväuniltaan. Annin blogissa vetää puoleensa (ja on aina vetänytkin) sen mielettömän hienot kuvat - ette voi kiistää sitä - vaikka tekstikin on mielenkiintosta luettavaa. Huijjaus piileekin siinä, että vaikken Annia oo aina tuntenu (enkä varsinaisesti nytkään tunne, tiedättehän?), tämä tyttö sattuu olemaan samassa lukiossa ja vieläpä meiän luokan tuutori.

Toinen kiinnostuksen aihe on aina se, onko bloggaajien kavereilla blogeja, ja voin ainakin itse myhäillä tyytyväisenä siitä, että ainakin muutamalta kaveriltani blogi löytyy:







Kaikki yllä olevat on meiän luokkalaisia.






Yllä olevien kanssa oltiin siis samalla kielikurssilla 2012 kesällä, Roosa kuuluu myös jengiin!



minun Iida ♥ / yläaste- ja kesätyökaveri / partiokaveri / vaihdossa oleva kuviskoulukaveri / partiokaveri / partiokaveri / partiokaveri, joka on tällä hetkellä meillä

ps. kaikki postauksen kuvat oon muuten julmasti screenshotannut kyseisistä blogeista. anteeksi kaikille.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Mutta kattojen yllä on kaunista


Jaksamiseni on tällä hetkellä täysi nolla. Minun pitäisi ehkä tällä hetkellä olla lukemassa ruottia, koska en vain osaa. Koeviikkokin alkaa huomenna kuntotestien muodossa jo kello kahdeksan (kuka kuntoilee kello kahdeksan - tai ylipäätään liikkuu?!). En voi edes syyttää väsymyksestäni täysikuuta, sillä se oli ja meni muutama päivä sitten, kun minä en saanut viime yönä unta. Minä pyörin, käänsin kylkeä monesti ja vääntelehdin.  En saanut unta ja tässä sitä ollaan. Silmäpussini roikkuvat kainaloissa asti, mutta pakko jaksaa eteen päin. Meinasin nukahtaa matikan tunnillekin ja mieleni teki ehkä oikeasti elämäni ensimmäisen kerran lintsata. (Mutta tuota en sanonut ääneen, enkä kirjoittanut teille). Osaan silti hymyillä ja naurukin on herkässä näin maanantaisin, mutta nyt en jaksa. 

Laittakaa nyt hyvänen aika ne valot jo kiinni, silmiäni särkee.

Kuvisluokkaa - jonka ikkunoiden läpi kuvat ovat otettu - tulen kaipaamaan, sillä en sinne kovin herkästi seuraavassa jaksossa astele. Ne isot ikkunat, hyvä porukka ja mahdollisuus olla luova kouluaikana! Seitsemän lukuainetta on varmasti harmistuttava kokemus, mutta minkäs teet, kun ahdat kuvislinjan kolmeen vuoteen. Tyhmä minä, fiksu päätös. Ja sitten pitäisi muka muuttaa Turkuun, ja pyh!

Teetä ja nukkumaan. Ruotsi voi varmasti odottaa vielä huomiseen.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Partiolaisuus on elämäntapa


Kun kello on yhdeksän lauantaiaamuna, minun ei pitäisi olla hereillä, eikä yhtään missään muuallakaan oman sänkyni ulkopuolella. Minä kuitenkin olin seurakuntakodilla valmistelemassa meiän lippukunnan - Napapiirin Tyttöjen - 65v juhlapäivää, joka alkoi toiminnallisella aamupäivällä ja jatkui sitten varsinaiseen juhlaan iltapäivällä. Me oltiin minun vj-parin, Rosan, kanssa aika paljon tekemässä tuota päivää, sillä meillä oli aamupäivässä meiän vartsun kanssa yhteinen rasti (yhdisteltiin paikkakuntia kartalle ja lippukuntia paikkakuntiin), jonka lisäksi me esitettiin muutama laulu, säestettiin yhteislauluissa ja avustettiin yhdessä näytelmässä (ja lopuksi oltiin vielä siivoamassa oikein urakalla ja kantamassa enemmän tavaraa, mitä syliin mahtui...). En valita, päivä oli nimittäin kaiken kaikkiaan ihan mukava ja päivän päätteeksi sain vielä meiän lippukunnan uuen anorakin mukaani kotiin! Sitä kuitenkin tuollaisissa tilaisuuksissa oppii arvostamaan sitä mahdollisuutta tällaiseen toimintaan, kun mukana on ihmisiä koko ikäskaalasta. :)

Nyt yritän etsiä itsestäni toiminnallisen kuvan. Ehkä mahdoton tehtävä, mutta yritän kumminkin. Jos sitä vaikka kumminkin tarvitsisi. Toivon, että sitä tarvitaan.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Suojaukset salassa



Varttia vaille kahdeksan yritin kirjautua Skype-tiliini epätoivoisesti. En muistanut käyttäjänimeä, enkä sen kummemmin salasanaakaan. Kun ihmeellisiä yhdistymisiä tapahtui, minä putosin kelkasta, ja olen käyttänyt Skypeä vain sen varassa, että se on kirjautunut koneellani automaattisesti siihen. Mutta sitten menin ja painoin päivittämisen hyväksyvästä nappulasta. Salasananvaihtorumba on melkoista säätämistä, enkä nyt haluaisi valittaa, mutta piru vie alan kohta kirjottelemaan kaikki tarpeelliset käyttäjätilit ja niiden tiedot jonnekin salaiselle viholle, jonka piilotan sänkyni alle. Nyky-yhteiskunnassa kuitenkin joku tietää siitä, kun kaikkea ja kaikkia vakoillaan, eikä nykyään voi tehdä varmaan mitään ilman jonkun tietoisuutta siitä, vaikka kaikki tilitkin on salattu ihan miljoonan mutkan takana.

Näin jotenkin käy myös elämässä: sitä jotenkin luulee olevansa monen lukon takana tavoittelemattomissa. Sitten sitä onkin avannut kaikki ovet ja lukot luullen, että sillä suojelisi itseään enemmän. Kunnes tajuat, että mitään ei olekaan enää jäljellä ja on aloitettava alusta. Puhtaalta pöydältä. Nieltävä pettymys, sillä eihän koskaan mitään ollutkaan. Jos Skypen tuen viestit eivät toimi, miten muualtakaan voisi mitään viestiä tulla?

Eilen leikittiin päivätyökeräystä, eli suomeksi taksvärkkiä, jolloin minä luulin nukkuvani pitkään (heräsin 8.33 kiitos kahden Lotan) ja siivosin huoneeni (ainakin melkein loppuun asti, mutta imuroin kuitenkin ja vaatteet on kaapissa). Kuviskoululla oli myös Valo voittaa pimeän -tapahtuma, jossa olin kuvaajana. Kuvaaminen pimeässä on ihan hemmetin vaikeaa - varsinkin pakkasessa, kun akku loppui melkein heti ulosastuessa - mutta jonkinlaisia kuvia tuli kuitenkin räpsittyä. :)

Esitys meni hyvin, olen elossa, mutta siitä lisää myöhemmin.