En yleensä puhu asioista, jotka eivät sovi päivänvalolle, mutta silloin kun puhun, puhun niistä (ketään mitenkään luokittelematta) kolmen parhaimman tyttösen kanssa. Kynttilänvalossa, sillä silloin voi grillailla vaahtokarkkeja varoen uhkarohkeaa palohälytintä. Meitä on neljä ja yhdessä meistä tulee jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Parasta seuraa, joka helpottaa oloa - asiat saa sydämeltä pois ja hyvin saa myös ryppyjä kehiteltyä lisää naamaan ihan vaan liiallisen nauruannoksen vuoksi. Ja vaahtokarkit ei ole ainoa herkku, mitä meillä on, sillä jokaisen tällaisen illan jälkeen kaikilla on muutama lisärengas ympärillä - ihan talven varalle. Tällä kertaa me laitettiin myös Sinkkuelämää pyörimään ja ihan syystäkin. Näitä iltoja pitäisi olla enemmän, koska kauhean paljon tyttöjen puhetta jäi vieläkin sanomatta. Aika kun on kovin rajallista.
Yläasteporukat ei oo tehty pelkästään yläastetta varten. Ne voi kestää pidempään ja joissakin tapauksissa toivottavasti koko loppuelämän ajan. Siitä minä pitäisin kovin paljon. Kohta minä pidän myös nukkumaanmenosta oikein kovasti, sillä aion kymmenen reikäleipä nousta ylös leipomaan mudcakea ja imuroimaan. Liian aikaisin heräämisen pitäisi olla laitonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti