Oon irtaantunu kaikesta rutiininomaisesta tässä viime viikonlopun aikana. Hyvänä esimerkkinä siitä on mm. se, etten koko viikonloppuna suostunu avaamaan konetta (...mutta senkin eestä värkkäilin pädillä). Nyt heti maanantaina oon alottanu suunnattoman panostuksen partioon, koska viikonloppuna häämöttää taas joka vuotinen tahti, jonka johtajapakettilappuset sain tuossa vasta käteeni ihan vaan yleisen infoutumisen takia. Nyt ko oon käyny medialähettiläskoulutuksen, niin en sitte tiiä, miten paljon pitäis tahillakin olla esillä ja tavata lippukuntien ja piirin johtoa sun muuta. Hämmentävää ja kaikki niin uutta, vaikka tahilla oon ollu niin monta vuotta, etten ennää muistakkaan! Sitä paitsi minusta tuntuu, että minun pitäis avautua suurista suunnitelmistani porukoillekki, ettei tuu yllätyksenä. Ja pitäis hakea kesätöitäki, mutta kaikenlaiset partiosuunnitelmat ja -tapahtumat sattuu niin kivasti, että jos aikoo olla vielä isosenaki riparilla, niin - voi jumantsuka - kesä on ohi ennen ko se on ehtiny ees alkaakkaan!
Nyt keskityn mantsan kokeeseen. Eka kerta ko ees kunnolla nyt koeviikolla mihinkään kokeeseen luen (ja sen on kyllä kokeissakin panikoidessa ja koomatessa huomannu)... Ruottin kokeessa ei ollu mittään kehuttavaa paitsi se, että osasin rakentaa ainaki jonkulaisen esseen tehtävien lauseiden uusiokäytöllä.
Kaikki on nyt vähän hämmentävää. Suomen pankin johtajan vierailuki oli hämmentävä, enkä mie siitä mittään muuta tajunnu ko sen, että poliittisessa ja taloudellisessa vastuussa olevat ihmiset ei vieläkään osaa vastata suoraa mihinkään kysymyksiin (mikä on kyllä periaatteessa ihan oikea tapa, jos meiän yspit muistaa, mistä puhun!). Tajuatteko, miten hämmentyny pieni ihminen voi olla? En ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti