Aurinko paisto tänään voimakkaammin ko eilen - varsinkin kuviksen luokkaan, jossa yhden seinän täyttää kokonaan pelkät ikkunat, vaikkakin enkun luokassakin opettaja hymyili ikkunalle ja auringosta tuleville säteille. Ehkä valon ilahuttamana meiän koulun kahvikonekkin alko toimimaan (kiitos kyllä kuuluu sen huoltajalle, tiiän) ja mie vihdoin keksin, mitä alan tekemään plastisen tunneilla, joilla oon tähän asti vaan istunu, jos ei oteta sitä huomioon, että väänsin ne kaksi tuskasta savityötä alta pois mahollisimman nopeasti. Aamullakaan mulla ei ollu mikään kiire, vaikka nukuinkin pitkään, eikä oikeastaan haitannu, että heti autoon kivutessani upotin jalkani lumihankeen, mikä kylläkin taitaa olla nyt pelkkää loskaa.
Oon myös kokenu aika paljon kaikenlaista vastustamista tänään. Äikän opettaja on ollu hankala ja tekniset ongelmat ei oo vaivannu vaan blogin puolella, vaan aiheutti myös mulle nolon tilanteen, jonka vuoksi vietin muutaman yksinäisen ja hiljaisen hetken kaupungintalolla. Mistään kaupastakaan ei tuntunu löytyvän yksiä hemmetin pelikortteja, ettei kuviksen työ jäis vaan haaveeksi - kiersin Rinnemarketin, S-marketin ja Anttilan läpi, ennen ko Suomalaisesta Kirjakaupasta löysin vasta ensimmäiset yksilöt -- ylihintasena. Pelikorttien sijasta kuitenkin annoin itelleni vihdoin luvan hipelöidä niitä pokkaritarjouksen pokkareita vähän enemmänki ja nappasin kolme mukaani - miehän sanoin, että palaan vielä siihen paratiisiin (oikeastaan paratiisi olisi, jos kovakantisia kirjoja myytäisiin siihen hintaan, koska ne on paljon kivempia, mutta kelpaahan tämäki).
Koska tänään on minun isoäitin syntymäpäivä, tarkotus oli mennä niille syömään joskus kuuden aikaan, mutta kaikkien tapahtumien summana päätin kävellä sinne Torimarketin kautta, mistä pelikortit sitten löytyki kohtuulliseen hintaan. En muista, millon oon viimeksi kävelly Isolaan (ennen kävelin useastikki, varsinki ala-asteella, koska se oli niin lähellä), mutta tänäänpä sen tein aina välillä vähän liukastellen. Perillä sain yllättyä luonnonkikkuroistani ja siitä täytekakun olemattomuudesta (tuoretta pullaa oli).
Kirottu enkun aineen kirjottaminen pilaa kuitenki tämänkin illan. Naama kiinni ruudussa elämäni loppuun asti...
Pientä vastustusta oli myös kysymyspostauksen vastausvideopostauksen kuvaamisen suhteen - Juulia kun lupautui taas sen kuvaamaan ja kyselemään, mutta sitten sattuikin asioita, joiden vuoksi se ei onnistukkaan. Onneksi Juulia on kuitenki ihana ja hoivaan sen kameraa muutaman päivän, että homma kuitenkin onnistuu - videolla JA HD-laatusena. Aplodeja Juulialle, kiitos! Kysymyksiä voi kysyä vielä jos ehtii, mutta kuvaan videon tod.näk. huomenna heti koulun jälkeen, joten vikat kysymykset nopeasti tulemaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti