sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kuun kuusi soivaa / maaliskuu

Oon nössöytyny niitten covereiden kanssa, koska en oo saanu niitä sitte sen ekan jälkeen yhtään aikaseksi. Hups. Ehkä tässä joskus. Nauttikaa kuitenki hyvästä musiikista nyt sunnuntain kunniaksi! :) Jos vanhoja haluaa fiilistellä, niin tammikuuhun tästä ja helmikuuhun vuorostaan tästä.

Kuvien tekstit on Six Word Storiesta napattuja ja kuvat minun Instagramista, missä minua voi seurata nimellä annadele.


Robin: Onnellinen


Anna Puu: Nopeimmat junat



The Fray: Love Don't Die


OneRepublic: Secrets



Clean Bandit: Rather Be


Nopsajalka: Lupaan olla

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Värikkäitä sateenvarjoja taivaalla


Minusta tuntuu, että oon vieläki maailman huonoin ihminen lukemaan kokeisiin. Aattelin jotenki, että nyt koeviikolla panostan enemmän ja oikeasti luen - niinku lukion ekalla koeviikolla tein paniikissa - mutta eilen äikän tehtävien (meillä ei ollu koetta, vaan kirjotettiin tekstejä sen sijaan) jälkeen aattelin hetken istua koneella ja alkaa sitte lukemaan historiaa. Oikeasti päädyin kattomaan myös vähän Frendien 8. tuotantokautta (loppusuora häämöttää!) ja sitten vasta illalla paniikissa yritin alkaa selaamaan muistiinpanoja läpi. Sinne meni ainaki siihen kokeeseen panostaminen, vaikka uskoisin, että koe meni silti ihan hyvin (vissiin mie sitte oon niitä ihmisiä, jotka Pinjan mukaan kattoo vaan kirjan kantta ja imee siitä kaiken tiedon). 

Tykkään kuitenki koeviikoista, koska sillon mulla on yleensä aikaa - kokeet loppuu viimeistään kaheltatoista, jonka jälkeen saattaa olla pohjatunti. Tänäänki kävin kokeen jälkeen palauttamassa valokuvauksen kurssin itsearvioinnin, partiotoimistolla puottamassa laulukirjoja postiluukusta sisälle ja Emmin luona juomassa hyvää teetä ja syömässä minidonitseja (päätin perjantain kunniaksi ruokkia opiskelijaa).

Huomenna otan suunnakseni päiväksi Sodankylän huivikaulaisena ihmisenä, koska meillä on Lapin Partiolaisten piirin kevätkokous. En oo aikasemmin ollu piirin kokouksissa, joten on jännittävää nähä, millasta siellä on. Lisäksi tuntuu ihan mahtavalta, että pääsen vihdoin esittäytymään suuremmalle joukolle ihmisiä partion medialähettiläänä ja mahollisesti ihan minun tehtäviin kuuluviin hommiinki. 

ps. oonko jotenki kamalan epänuorekas, jos minusta Kodin Kuvalehdessä on aina kivoimmat kuvat?

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Sweet melody doodeli-doo


Kaks viimistä päivää oon varmaan (en oo varma, valvoinko vuosi sitten kirjailijakansiota tehdessä) ekoja kertoja elämässäni oikeasti valvonu myöhään tuskastellessa koulujuttuja - maanantaina enkun essee ja runotehtäviin vastaaminen, eilen historian esitelmä soul-musiikista. Rehellisesti sanottuna oon hurjan väsyny, eikä ainakaan tällä hetkellä jaksa hymyilyttää, koska jouduin heräämään ihan liian aikasin suihkuun (eilen en vaan yksinkertasesti ehtiny hyppiä sinne) ja oon nukkunu muutenki tosi vähän - ei sillä, ettenkö saisi nukuttua, aikaa nukkumiselle ei vaan ole. Sitä paitsi huomenna alkaa koeviikko ja mulla vieläkin vähän pelottaa kemia, mutta onneksi siihen ehtii lukea vähän pidemmän aikaa. Oon aatellu, että voisin taas vaihteeksi panostaa koeviikkoon.

Vaikka nyt saattaaki kuulostaa siltä, että mulle tulee burnout tai että minun elämä on hirveän kiireistä, totesin eilen äitin pitämän partiolaisten laululeikki-illan jälkeen, että oikeastaan teen kamalan paljon asioita, mistä ite tykkään ja jos joku ei enää kiinnostakkaan, aika karsii sen lopulta pois. Jos multa ois kysyny puoli vuotta sitte, mitä ajattelen siitä, ettei mulla ens syksynä oo oikein enää mitään - vartsun vetäminen loppuu, nuorisovaltuuston kausi on ohi (enkä hae uudestaan), alan kuviskoulussa tekemään päättötyötä... - oisin varmaan tuntenu suurta tyhjyyttä, vaikka nyt tajuankin, että alan keskittymään niihin asioihin, mistä oikeasti tykkään ja mille haluan antaa aikaa (ei sillä, ettenkö tykkäis meiän vartsusta nyt tai että nuvajutut on ihan kakkoja tai että oon niin onnellinen, että vihdoin alan pääsemään kuviskoulusta pois reilun kymmenen vuoden jälkeen).

Onneksi kuitenki kaiken tämmösen kiireen ja pohdiskelun keskellä oon ehtiny juosta myös mutkan kirjastossa, josta en ikinä löyä mitään ekalla kerralla ko katon jotaki hyllyä, missä kirjan pitäis olla, ja tehny kollaasia minun mielihyvän aiheista johonki tutkimukseen. Muutenkin hullun mukavia asioita tapahtuu, vaikken pääsisikään päiväksi Helsinkiin, mutta joskus pitää vaan tyytyä juomaan aamukahvinsa kotona.

Nyt on vaan ehkä vähän niinku pakko mennä föönaamaan hiuksia. Vihaan aamulla suihkussa käymistä arkipäivinä.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Maailman parhaita viikonloppuja



On hassua, että keskiviikon jälkeen täällä on vallinnu hiljaisuus. Yleensä kun postauksia tulee parin päivän syklissä, mutta nyt elämä on vaan ollu kiireistä ja on pitäny tehä kaikkea. Tänään oikeastaan tulin kotiin meiän vartsun (eli partioryhmäni, jota johdan) viimiseltä yhteiseltä retkeltä, koska meiän kaksivuotinen yhteiselo alkaa olla tiensä päässä - meiän lapsista on tullu jo niin isoja... Vaikka mulla olikin vähän haikea fiilis tänään, niin meillä oli aivan huippua ja tää oli ehkä paras retki vähään aikaan (ja kaikki oli paikallaki!). Me panostettiin Rosan kanssa hulluna tähän ruokien ja ohjelman kannalta - meillä kävi jopa vieraileva tähti pitämässä yhen ohjelmanumeron, mistä tytöt tykkäs hulluna ja esimerkiksi tänään aamulla meillä oli brunssi hotellityyliin. Rosa toimi tarjoilijana ja mie olin keittiössä kokkina paistamassa patonkia, pekonia ja munia sekä lättyjä, joihin täytteet sai ite valita ravintolatyyliin menusta. Vähän erilainen irtiotto taas arjesta, kun eilenkin vetastiin housut vyötärölle asti paian päälle ja laitettiin kaikki ponkkari melkein otalle, eikä tanssimista voinu estää. :) 

Väsymys on kuitenki tänään melkonen, mutta onneksi kotona oli oottamassa kahvia ja ihmisiä, joiden kanssa ei oo tylsää (oon tässä monta tuntia kuunnellu vierestä ko toinen soittaa pianoa syvässä hiljasuudessa). Tänään pitäis kuitenki vielä jaksaa panostaa koulujuttuihin ja kirjottaa fiksuja asioita, mutta en vielä jaksa, koska oon niin kiireinen kaiken tekemättömyyden kanssa. 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Nössö kikkurapää lakujensa kanssa


Oon melkonen teräsnainen ja tautini selättänyt sellainen! Heti tänään kun vihdoin lopetin neljän seinän sisällä murjottamisen, kävin markkinoilla ostamassa lakua ja rinkeleitä, palauttamassa pinkillä tussilla kirjoitetun isoshakemuksen (olin ajoissa tämän kanssa - huomenna on vasta vika päivä!) ja Lidian kanssa kahvilla. Kohta suuntaan myös äikän kurssin takia kattomaan YOLO-nimistä teatteriesitystä, minkä ideointiin päästiin tavallaan osallistumaan syksyllä koulun kautta - vähän pelottaa nähä nyt sitten lopputulos, mutta ainaki meiän punapäinen opettaja kehu sitä suunnattomasti. Vaikka kemian tunneille palaaminen pisti oikeasti sen hymyn pyllyyn ja vitutuskäyrän nousemaan huimasti, niin muuten oon ollu tästä päivästä aika innoissani ja aurinko on ollu minun kanssa samaa mieltä (täällä on vieläki valosaa, vaikka kello on kuus?!). Henkisen iän testin mukaan minun mittari näyttää 31, mutta minusta alkaa tuntumaan, että näin innostuneena vaikutan joltain 5-vuotiaalta (ainakin kavereiden mielestä oon sen ikäsen mittanenki...) - pitäiskö huolestua? Kuvista voitte myös huomata kampaajan kihartamat ja huimat kaksi senttiä lyhentyneet hiukseni, jotka ei kuulema ollukkaan niin huonossa kunnossa ko ois voinu oottaa. En tiiä oonko nössö vai nössö ko en tee näille mitään radikaalia - jos ei sitä kesällä tullutta lyhyiksi leikkaamisen päähänpistoa lasketa.

ps. huomatkaa kukkapöyällä komeileva keltanen yliviivaustussikin, joka on selvä merkki siitä, että joku meillä on lukenu kirjotuksiin joka paikassa taloa. oon niin onnellinen, että kirjotukset on tuolta yheltä ohi perjantaina, että meiänkin taloon saadaan vihdoin rauha. tsemppiä kaikille vikoihin kirjotuksiin ja pidellään sormia ristissä, että YTL on teille suotuisa (varsinki Lotalle)!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Gefiluksen vastaisku oksupoksulle


Onnellisuusputkeni on virallisesti päättyny, sillä myönnän rehellisesti, että en oo mikään oksupoksun enkä muidenkaan mahaa väännättävien juttujen suuri fani. Koulussa pyörähin parin tunnin mutkan, jonka jälkeen tulin siihen tulokseen, että mielummin lepään nyt ko missaan viikonloppuna häämöttävän vartsun retken (oon siitä niin innoissani, ettei mitään rajaa!). Harmikseni kuitenki jouduin jättämään upeiden selfieiden ottamisen kuviskoulussa, vaikka toisaalta kukapa haluaisi nähä kuvia sairaan näkösestä ihmisestä - tai ainaki minun äikän opettaja sano minun siltä näyttävän. Yritin kuitenkin antaa jonkulaista vastaiskua tälle gefiluksen avulla, rauhottumalla Frendien ääreen ja nukkumalla päikkärit ekaa kertaa moneen vuoteen (parhautta!). Ehkä huomenna kuitenki yritän saaha itteni kouluun, koska kaikki on onnellisesti pysyny sisällä. Huominen liikuntailtapäivä kuitenkaan ei kuulosta ihan parhaimmalta idealta, mutta ehkä seki kestetään (tai ei) ko sen jälkeen häämöttää kuitenki kampaajalle aika ekaa kertaa kesän jälkeen!

ps. tämä kuitenki piristi minun päivää ihan sikana!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Valoa kohti


Voi miten mie rakastankaan tätä sunnuntaita! Pikkupakkaset on vihdoin tullu takasi, maa on taas valkonen (vaikkakin sen alla on ikävä peilijää), aamupala - tai ehkä se oli brunssi - oli loistava ja aurinko paistaa ko viimistä päivää. Tänään oli myös isoskoulutusta, missä leikittiin kivoja uusia leikkejä ja päätettiin vielä Pinjan kanssa kävellä kappelilta kotiin ko oli niin ihana sää. Hetken mielijohteesta ostettiin myös ekat pääsiäismunat tälle keväälle - Pinja sai karvasia minikoiria ja mie sain koottavan auton, jonka sinkoilee minne sattuu. Vaikka kädet vähän jäätyki, niin se ei haitannu, koska nyt on jotenki hullun positiivinen ja energinen olo (valo on ihanaa, halleluja!), että vois alkaa tekemään vaikka mitä (tosiasia on kuitenki se, että tämän julkasemisen jälkeen alotan taas Frendit-maratoonin, jonka lopetan joskus illalla siihen, että tajuan, miten kouluhommiaki pitäis tehä). Minusta on ihan naurettavaa - ainaki näillä leveyksillä - valittaa siitä, miten tullee joku "takatalvi", koska tähän aikaan vuodesta kuuluu olla just tämmöset pienet pakkaset, lunta ja kirkas taivas, eikä mikään loskasää ja seittemän asteen lämmöt. Neljästä vuodenajasta pitäis nauttia, eikä vaan panikoida koko ajan siihen kesään päin. :)

lauantai 15. maaliskuuta 2014

And rain will make the flowers grow


Haluaisin maalata ja piirtää sekä ostaa itselleni kukkia, jos vain osaisin olla tappamatta niitä heti seuraavana päivänä. En ole mikään hirveän innokas shoppailija, mutta haluaisin täydentää vaatevarastoani muutamilla kivoilla jutuilla - niinkuin olen tässä oikeastaan parina päivänä tehnytkin. Haluaisin matkustaa (Iso-Britannia, Ranska ja Yhdysvallat houkuttelevat enemmän kuin koskaan, vaikka ihan vain Helsinkikin olisi okei), vierailla äidin vaatekaapilla, käydä taidenäyttelyssä ja leikkiä muka-taiteellista, joka osaa nauttia elämän pienistä hetkistä. Ihan vain sen takia, että sitten kun minäkin olen kuin naapurin mummo, joka lauantaiaamuisin ennen puolta päivää tamppaa mattoja pumpulilumisateessa, on jotain muisteltavaa. Kaksi päivää sitten oli tasan 400 päivää siihen, että olen täysi-ikäinen, joka tuntuu hullulta, mutta niin todelliselta, kun kaverinikin alkavat pikkuhiljaa vanhentua - yksi ajaa jo tavallaan autoa ja yksi, jonka barbeilla en missään nimessä saanut päiväkodissa leikkiä, on täyttänyt iällään sen maagisen luvun. Ehkä pitäisi vaihtaa aurinkolasimallia monen hassun vuoden jälkeen pyöreisiin mustiin, että voisin sitten ainakin vanhempana hävetessäni nauraa itselleni niinkuin 80-luvun lapset nauravat olkatoppauksilleen.

Viikonloput on yleensä kovin kiireistä aikaa, mutta eilen aloitin sen aika rauhallisesti - ihan vain kokeillen itselleni uutta kahvilaa (se nyt oikeastaan oli ihan oikea konditorio) yhden maailman parhaan ystävän kanssa ja katsoen Les Misérablesin ensimmäistä kertaa (koska menin vuokraamisen sijasta ostamaan sen) äidin kanssa. Se oli loistava. Tämän päivän aloitan hauskojen Youtube-videoiden katselulla naisten kesken, ahkeralla kemian opiskelulla (haluan päästä sen hemmetin kurssin läpi, koska en kestä sitä opettajaa enää toista kertaa) ja kummitädin kuulumisten vaihdolla. Oon hullun kiitollinen siitä, että mulla on loppujen lopuksi ympärillä ihmisiä, jotka kehtaa vaikka käyä juoksasemassa omalla hypärillään mulle uudet muistiinpanovälineet vanhojen loppuessa ja niitä, jotka on valmiita lainaamaan 85 senttiä, että ne saadaan oikeasti ostettua. :)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Hän nauraa usein


Facebook kysyy (tyhmän) päivityksen jälkeenkin, mitä mietin, mikä on aika hassua, koska ehkä kaikkia ajatuksia ei kuulu kirjottaa kaikkien nähtäviksi - ainakaan suoraan. Ite kuitenki voin suoraa myöntää, että onnellisuusaaltoni on jatkunu vielä tähänkin päivään asti, vaikka aurinko on nyt sitten tainnu taas piiloutua pilviin ja lämpötila alkaa taas laskea - mikä on kyllä minun mielestä tässä vaiheessa vuotta ihan jees ja oikeastaan oikeaki homma. On silti väärin puhua koko ajan säästä, joten voisin valottaa vähän sitäki, mitä oon tehny, mitä väsymykseltäni oon kerenny. Maanantaina me kuvattiin kuviskoulussa dramaattisia ja rauhallisia kuvia studiossa (siksi Juulia näkyy tuossa ylempänä), ens kerralla on vuorossa selfiet, mikä vähän pelottaa koska se pitäis suunnitella etukäteen, eikä mulla oo minkäänlaista inspistä semmosiin tällä hetkellä. Tiistaina vedin vartsun (lue: pidin partioryhmääni) poikkeuksellisesti Oonan kanssa minun lasten (lue: 15-vuotiaiden tyttöjen) kanssa leikkien. Eilen oon ollu koulun jälkeen ihan paniikissa rikkomassa kakskymppistä teatterilippua varten Gina Tricotissa ettien jotaki kivaa paitaa, mutta niitä sattu sitte löytymään kaks (toinen niistä on elämäni ensimmäinen peplum, herran jestas!), jonka takia suunnitelma meni uusiksi kiireessä, kun samaan aikaan yritin juosta leipomaan pitsaa oman ikästen partiolaisten kanssa. Tänään oon värkänny koulussa meiän lukion nettisivujen uuden ulkoasun ehotukset valmiiksi (jos ne suuret nerot ei tykkää siitä yhestä minun lempparista, niin perkele) ja miettiny, että tuleekohan minun lampunvarjostimesta sittenki tulppaani vai mikä se nyt haluaa olla. Myös Rosa Liksomin Hän nauraa usein on myös puhutellu äikän tunnilla ja oon onnellinen siitä, että leffaesitelmät on ohi.

Nyt juon kylmää kahvia, surkuttelen sitä, että meiän Pirkan vaniljarahkat on loppunu ja oon vahvasti sitä mieltä, että kunhan saan villasukat jalkaan, alan kattomaan Frendejä ihan ajatuksen kanssa - eilen se meni vähän plörinäksi ko ihan liian moni ihana ihminen alko juttelemaan mulle samaan aikaan. Harkitten myös vakavasti sitä, että lopetan tämän Bloggerin kautta kuvien latailun, koska en kestä tämmöstä paskaa enää.

ps. jos joku on harmitellu, ettei pysty kattomaan kysymyspostauksen vastauksia, niin oon editoinu samaan postaukseen linkin siihen videoon! :)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kasperilla



Sattumien kautta tässä, enkä edes pyytele anteeksi tämän melkein tunnin mittasen videon (puhun välillä ihan liikaa) myöhäistä saapumista. Kysymyksiin oon vastannu jo hiihtolomaa edeltävänä torstaina ja tässä ne sitte olisi teillekki asti nähtäväksi vihdoin - tekniikka ei vaan tykkää minusta. Jos höpöttelen jotaki kummia tai videossa on muuten vaan minun omaa lagausta, joka ois selvästi pitäny editoida pois, niin sitäkään en pyytele anteeksi, koska oon useampaan otteeseen joutunu koko homman käsittelemään, enkä yksinkertasesti enää loppujen lopuksi jaksanu tuijotella naamaani niin kauan, että oisin kattonu videoa läpi. Lopuksi haluaisin vielä kiittää Juuliaa Kasperin lainaamisesta. :)

EDIT: Noniin, totta kai tekniikka tökkii tässäki vaiheessa vielä eli oon saanu vähän kommenttia kavereilta, että tää videon upotuksen tilalla näkyy pelkkää tyhjää (mikä on hassua, koska minun koneella tämä näkyy, mutta esim. meiän iPadilläkään ei näy), joten tästä klikkaamalla pääset Youtubeen kattomaan tämän

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Oona nostaa housuja



Maanantaiden kuuluisi olla koomaisia ja kunnon angstipäiviä, mutta kaikkien yllätykseksi oon tänään ollu superpositiivinen heti aamusta lähtien ja hymyilly paljon. Vaikka voisin valittaa siitä, miten mulla väsyttää ko eilinen nukkumaan meneminen taas vähän veny, kun pohdittiin suuren gurun kanssa syntyjä syviä, niin en tee sitä, koska Egotripin soidessa ihanassa aamun kirkkaudessa (ootte varmasti kuullu jo suuresta keväthehkutuksesta niin paljon, että en itse jaksa tehä sitä kamalasti). Egotrippi on vaan jotain, mikä saa hymyn naamalle ja kärtyn pois (vaikkei sitä ees ollukkaan)! Kaverit jotenki oli huolestuneita minun pirteydestä ja varsinki Oona yritti pyristellä minun jakamaa iloa vastaan, vaikka loppujen lopuksi seki saatiin nauramaan ja keksittiin vielä siinä sivussa vallan mainio leikkiki nimeltänsä Oona nostaa housuja (tahon leikkiä sitä, nyt!). Eilisestä pianoinnostuksestani en ehtiny räpsiä valosan aikana kuvia, enkä nytkään mainosta upeaa vaahtokarkkikaakaotani, jonka tein äsken kylmää iltaa lämmittämään - jopa upean nallemehupullon esittelyn taian jättää toiselle päivälle, koska kuvilla haluan nyt fiilistellä kesää ihan vaan siksi, että löysin tällaiset räpsyt vanhoja kuvia viikonloppuna niitä poistellessa.

Elämä hymyilee, mutta mikseipä hymyilisi? Näinä päivinä saa nauttia valosta, mulla on lähellä ihania ihmisiä ympärillä ja kaikki on hyvin. Ei aina tartte murjottaa ja oottaa ihmeitä tapahtuviksi ja annan teille nyt saman elämänohjeen, minkä annoin eräälle pahasti mököttävälle tytölle, jolla elämä potki päähän kauniilla punaisella kumisaappaalla: Nauti siitä ajasta, mitä sulla on, äläkä oota sitä, että on enemmän aikaa, koska enemmän aikaa ei tuu. Kaikki aika, mitä sulla on käytettävissä, on tässä ja nyt.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kahdeskymmenesseitsemäs helmikuuta



Hyvää torstaita 27. helmikuuta! Too late? Okei, no nyt päästään ainakin takaisin siihen päivään yhen my day -videon merkeissä, joka on toinen niistä videoista, joiden kanssa oon tapellu. Huomatkaa silmiä hivelevä HD-laadun mahdollisuus! Nyt ko ollaan tultu Leviltä takasin kotiin, niin lataaminen Youtubeen kestää toivottavasti vähemmän aikaa (vastauspostauksen lataamisessa kestää kyllä silti ikuisuus). :)

Niin ja Juuliaa kiitämme HD-laadun takaamisesta.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Wakey, wakey, Sleeping Beauty!


idea syntyi pienessä päässäni, koska kuviksen tunneille tartti töitä
kuvat on räpsiny Juulia mallina niissä oon mie
ruususeppeleen väkersin ite ja kuvat on otettu Lyskan seinää vasten
päivä oli kylmä ja määränä 27. helmikuuta 2014

torstai 6. maaliskuuta 2014

Erilainen rekiretki



Tänään oli rinteiden sijasta suunnitelmissa vähän jotain spesiaalimpaa, nimittäin koiravaljakkoajelua! Aluksi aattelin, että harmi ko menee yks rinnepäivä tässä (ei sillä, ettenkö ois alusta asti ollu innoissaan ajelusta!), mutta onneksi ulkona tuulee niin paljon, ettei rinteisiin ois ees päässykkään. Tuuli ei kuitenkaan kamalasti haitannu meiän suunnitelmia ja me ajeltiin lähemmäs Muoniota SnowRiders-safarille. En edes ajatellu, millasta se tulee olemaan, mutta hämmennyin kyllä kovasti ko kuulin, että pääsen ite ohjailemaan rekeä. Turhaa kuitenki hätäilin, koska se oli parasta! En oo siis aikasemmin tuommosella ajelulla käyny, mutta jos toisen kerran tarjottais, niin en hetkeäkään epäröis sen kanssa, lähenkö mukkaan vai en! Olin myös ihan superonnellinen ko sain 9 viikkoa vanhan hauvavauvan syliini hetkeksi, vaikka se raasu oli niin peloissaan, että se tärisi koko ajan. Tuun kyllä tämän päivän jälkeen olemaan ikuisesti katkera siitä, että meillä ei oo koskaan ollu koiraa, enkä nyttenkään onnistunu moista sujauttamaan hämysti takkini alle. Ne on niin ihania ♥

ps. oon järkyttyny jäätelöauton paluusta (jes, ei tartte enää kävellä kauppaan ko jäätelöt tulee oven eteen!)