Kaverin vaihto

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on valokuvaus, joka ei oo sitä stereotyyppistä harrastelua, että vanhemmat on ostanu rakkaalle lapselleen järkkärin, jolla sitten kuvataan teinipeilejä automaattiasetuksilla ja tarkennuksen mennessä huti valitellaan kuvien huonolaatuisuutta (anteeksi yleistys). 

Ostin ekan järjestelmäkamerani - Akselin eli Sony Alpha 390:n - 7. luokan keväällä (toukokuussa kai?) omilla rahoilla. Sitä ennen olin kuvannu meiän perheen vanhalla ja vähän jo viallisellakin pokkarikameralla, joten harppaus kamerakokemuksissa oli suuri - halusin kuitenkin oppia ja panostaa kerralla, ettei vähitellen tarttis vaihtaa uudemmasta pokkarista vaikka minijärkkärin kautta järkkäriin. Sillon en kamalasti tiennykkään kameroista mitään, mutta mulla alko 8. luokan syksyllä kuvataidekoulussa työpaja, jonka erikoistumiseksi valitsin valokuvauksen, ja sitä kautta oon oppinu valokuvaamisesta enemmän, vaikka suurena tekijänä on tietenki ollu myös oma kiinnostus ja panostus kuviskoulun ulkopuolellaki. 

Myönnän, etten mikään ammattitasoinen kuvaaja todellakaan ole, enkä tiedä kameroista niin paljon, mitä jotkut ihmiset minun ehkä luulee tietävän. Silti en oo mikään tampio ja kaikenlaisilla säädöillä osaan pelata - niin digijärkkärillä ko filmillekki semmosella. Kokemusta on myös valokuvausalalla työskentelystä, koska 8. luokan tet-harjottelun ansiosta pääsin myös viime kesänä Studio Sarasteelle kesätöihin, missä opin paljon uutta ja opin, millasta valokuvaajan arki on. Muutaman valokuvauskeikankin oon tehny, joten ihan alottelijaksi minua ei kai voi enää sanoa. Mie oon myös ens kesänä partiolaisten Suurjuhlan yksi valokuvaustiimiläisistä, joka on itelle kyllä melkonen huipentuma pienellä valokuvaustaipaleellani.

Pointti tälle postaukselleni on nyt se, että Akseli lähtee ens viikon aikana muille maille ja eilen mulle tuli postissa järkyttävän iso paketti, missä oli uusi kamerani, joka me nimetään huomenna Juulian kanssa kuviskoulussa. Syy sille, miksi näin teen, on se, että Akseli on alottelijoille sopiva kamera ja itselleni ei-enää-niin-sopiva, joten vaihdoin edistyneemmän harrastelijatason kameraan. Mietin pitkään, mihin kameraan vaihan - vaihanko merkkiäkin vai pysynkö Sonyssa, minkä kameroihin minun objektiivitkin (Sonyn 50mm f/1.8 ja Tamronin 70-300mm f/4-5.6) sopii - ja päädyin sitten tähän itelle hyväksi todettuun Sonyyn, vaikka Canon yrittikin vetää minua puoleensa. Mukana kulkee siis vielä hetken nimetön Sony Alpha 58, johon tämän päivän testailujen jälkeen oon täysin rakastunu.

No mitä eroa niillä sitten on? Tuo kysymys on meillä kotona nyt kuulunu useamman kerran, joten oon pikkuhiljaa alkanu harjaantua tuohon vastaamisessa. Kaikkia eroja en tienny ees ennen ko sain kameran käteeni, koska kaikkia ominaisuuksiakaan ei netissä lue. Sehän on kuitenkin selvä kaikille, että kolmessa vuodessa kameratkin ehtii muuttua tosi paljon, vaikka pääpiirteet niillä on kuitenki sitä peruskauraa. Sonylla on esim. ulkomuodossa muuttunu linssisuojukset ja kameroiden pintamateriaali, jolla ei oikeastaan oo mitään väliä valokuviin. Väliä on kuitenkin sillä, että uudessa kamerassani on nyt paremmat ISO-herkkyysasetukset, parempi etsin, panoraama-mahdollisuus, asetukset helpommin vaihdettavissa, parempi näyttö, monta valmista muokkausominaisuutta (esim. erilaisia mustavalkotehosteita, reunojen tummennus, jotka tosiaan sain selville vasta tänään ja ei oikeastaan vaikuttanu päätökseeni millään tavalla, koska muokkaan kuvani kuitenkin koneella) ja paljon muuta kivaa, mikä mullekkin avautuu sitä myötä, että tutustun tähän paremmin ja paremmin.

Miten tää muutos näkyy oikeastaan tämän postauksen lisäksi blogin puolella, on se, että kamerassani on nyt myös videokuvausominaisuus. Ei siis oo varmaan yllätys, että videoita alkaa myös ilmestymään enemmän blogin puolelle, HD-laatusena ja ihan omalla kameralla kuvattuna? :)