perjantai 4. huhtikuuta 2014

Maailman parhaimpia viisiminuuttisia



Lukion neljäs koeviikko on toivon mukaan selätetty (rehellisesti sanottuna en oo varma, joudunko uusintoihin) ja pääsin alottamaan ansaitun pidennetyn viikonlopun mahtavien ihmisten seurassa. Maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa voi olla läheinen pidemmänkin aikaa, mutta ei kaipaa ollenkaan niiden seuraa jälkeen päin ja sitten on niitä, jotka haluaa nähä mahollisimman pian ja vaikka tapaamisen järjestäminen voiki olla vähän haastavaa, se silti järjestetään. On varmaan aika ilmeistä, että oon nähny nyt sitte joitaki ihmisiä pitkästä aikaa - vai uskaltaako joku vielä luulla jotain muuta?

Sillon ko mie olin partiossa siinä iässä, että kuuluin ite viikottain kokoontuvaan ryhmään eli vartsuun, mulla vaihtu johtajat tosi usein ja aluksi luulin, että en ikinä löytäis sitä sopivaa ryhmää, kun porukka koko ajan hajoaa. Lopulta synty kuitenki Pussirotat, maailman paras vartsu, jonka kanssa me nähtiin eilen Coffarissa, Coffee Housessa, eli kahvilassa - siis kahvitalossa (varmistin vaan, että kaikki ymmärtää, koska ilmeisesti se yhteiskunta ei pyöri sillä tavalla, että kaikki vaan suoraa ymmärtää, mikä on Coffari...). Vaikka kaikki meni ja tuli muuttujien vuoksi miten sattuu, ehdittiin me kuitenkin koko porukan kanssa samaan aikaan istahtaa ehkä viideksi minuutiksi alas. Oli silti aivan mahtavaa nähä nuita tyttöjä kerranki - yleensä ko näkee vaan yhtä tai satunnaisesti kahta samaan aikaan, niin kannatan sitä, että me mentäis mettään vaihtamaan kuulumisia. Aika on vaan ongelma, mutta se pitäis silti tehä, ettei meistä vaan kasva aikusia ennen sitä.

Vapaapäivän kunniaksi ryhdyn turistioppaaksi ja lähden huhtikuussa joulun keskelle. Parhautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti