torstai 31. heinäkuuta 2014

Todennäköisyyksiä



En tiiä, ootteko te aikasemmin törmänny näihin "Most likely" -videoihin, mutta mie oon ja siksi päätin toteuttaa semmosen minun yhen parhaan kaverin - Pinjan - kanssa, jonka kanssa ollaan tunnettu koko ikämme. Ideaa on ehkä vähän vaikeaa selittää, mutta ehkä se videoa kattomalla selviää! Toivottavasti tykkäätte. :)
Ja jos ette nää videoa upotettuna tuossa, niin tästä pääsee Youtubeen katsomaan saman.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Liikkuvien kuvien suosikkeja

Mie mietin yks päivä, että mitä postauksia ajastaisin tänne ja Pinjalta tuli aika hyvä ehotus - postaus lempparileffoista! Katon aika paljon elokuvia, jonka vuoksi niitä on tullu hommattuakin aika paljon ja saatan helposti metästää jotaki leffaa kauan, jonka jälkeen olo on aika onnellinen, kun sen vihdoin jostain löydän. En kamalasti tykkää mistään toimintaelokuvista tai elokuvista, joista on tekemällä tehty hauskoja (tietyssä mielentilassa neki kuitenki on ihan mukavaa kateltavaa), mutta ehkäpä tässä teille selviää, millaset leffat minun lemppareihin kuuluu!

 Dear John 
Romanttinen draamaelokuva. Lasse Hallströmin ohjaama draama on tarina rakkauden oikullisista poluista ja lämmin kuvaus isän ja pojan keskinäisestä kasvusta. Elokuva perustuu Nicholas Sparksin samannimiseen romaaniin. Sotilas nimeltään John Tyree tutustuu kotimaassaan lomaillessaan tyttöön nimeltä Savannah. Tyttö on parasta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut, ja rakastuminen murtaa Johnin ja hänen eristäytyneen yksinhuoltajaisänsä puhumattomuuden rutiinit. Kahden viikon jälkeen Johnin on palattava tukikohtaansa, mutta nuorten kirjeet kulkevat Atlantin molemmin puolin. Johnin on vastattava itselleen, mitä toisen rakastaminen todella tarkoittaa.

Tämmösiä tulee, kun tehdään elokuvia, missä on Channing Tatum ja Amanda Seyfried. Elokuvia, jotka itkettää, naurattaa ja koskettaa. 

 Great Gatsby 
Romanttinen draamaelokuva. Tässä Baz Luhrmannin ohjaamassa F. Scott Fitzegeraldin ajattomaan klassikkoromaaniin perustuvassa filmatisoinnissa kirjailija Nick Carraway (Tobey Maguire), hänen kaunis serkkunsa Daisy (Carey Mulligan) ja Daisyn siniverinen aviomies Tom Buchanan (Joel Edgerton) lankeavat salaperäisen miljonääri Jay Gatsbyn (Leonardo DiCaprio) kiehtovaan maailmaan.

Hyvää musiikkia, salattua rakkautta, 20-luvun New York ja kaikkea, mitä ei ehkä ensin tajua. Ihana.

 Forrest Gump 
Draamaelokuva. Forrest Gump on menestyselokuva, josta tuli ilmiö. Tom Hanks tekmi mahtavan roolisuorituksen Forrestina, miehenä, jonka yksinkertainen syyttömyys kuvasi koko sukupolvea. Elokuva sai kuusi Oscar-palkintoa, mukaan lukien Paras elokuva, Paras ohjaaja (Robert Zemeckis) ja Paras näyttelijä (Tom Hanks).

Pistää itkettämään ja on ikuinen klassikko. Suuri menetys niille, jotka ei oo tätä vielä kattonu.

 Harry Potterit 
Fantasiaelokuvia. Pienestä asti oon ollu Harry Potter -fani sitä yhtään häpeilemättä. Harvoin elokuvat pärjää niin hyvin kirjoille, vaikkei tietenkään kaikkia pieniä yksityiskohtia oo millään voitu saada mukkaan. Vähän huumoria, fantasiaa ja seikkailua sekä ripaus rakkautta. Tai no, aika paljonkin rakkautta, mutta ei ihan semmosta perinteistä ällynlällyn romantiikkaa. Kyllä te tiiätte (ja jos ette tiiä niin herran jestas kattokaa Potterit jo!).

 Itse Ilkimys 
Animaatioelokuva. Onnellisella esikaupunkialueella hyvin hoidettujen pihojen ja valkoisten säleaitojen katveessa kohoaa musta talo, jonka pihanurmikko on kuollut. Se on Frun (Steve Carell) salainen piilopaikka, jossa hän lymyää pienten keltaisten kätyreidensä kanssa valmiina VALLOITTAMAAN MAAILMAN! Kutistus- ja jäädytyssäteillä sekä maa- ja ilmataisteluaseilla varustautunut Gru on valmis kukistamaan jokaisen, joka osuu hänen tielleen. Mutta kun kuvioihin tulee kolme orpotyttöä, jotka päättävät tehdä hänestä isänsä, Grun maine SUPERROISTONA alkaa horjua.

Pelkkää rakkautta. Ollaan katottu Lotan kanssa tää niin monesti, että keskenämme varmaan puhutaan minionikieltä!

 Kuninkaan puhe 
Historiallinen draamaelokuva. Isänsä, kuningas Yrjö V:n (Michael Gambon) kuoltua ja veljensä, kuningas Edvard VIII:n (Guy Pearce) luovuttua skandaalin siivittämänä kruunustaan, Bertie (Colin Firth) - joka on kärsinyt häiritsevästä puheviasta koko ikänsä - kruunataan kuningas Yrjö VI:ksi. Iso-Britannian ajauduttua sodan partaalle ja epätoivoisen kansan kaivatessa johtajaa, kuninkaan puoliso ja tuleva kuningataräiti Elizabeth (Helena Bonham Carter) järjestää miehelleen tapaamisen eksentrisen puheterapeutti Lionel Loguen (Geoffrey Rush) vastaanotolle. Kivikkoisen alun jälkeen kaksikko sukeltaa hyvin epätavallisen terapian pyörteisiin, joka johtaa vähitellen lujaan, katkeamattomaan siteeseen miesten välillä. Loguen, perheensä, hallituksen ja Winston Churchillin (Timothy Spall) tuella kuningas selättää änkytyksnsä ja pitää radiopuheen, joka innostaa kansalaiset yhdistymään taistelyyn. Tositapahtumiin pohjautuva Kuninkaan puhe palkittiin peräti 12:lla Oscar-ehdokkuudella ja 7:lla Bafta-palkinnolla.

Saattaa aluksi kuulostaa aika tylsältä, mutta tämän katottua ymmärtää, että se on niin paljon enemmän ko joku kuningas, joka änkyttää.

 Les Misérables 
Elokuvamusikaali. 1800-luvun Ranskaan sijoittuva Kurjat kertoo kiehtovan tarinan särkyneistä unelmista ja yksipuolisesta rakkaudesta, intohimosta, uhrauksista ja vapautumisesta. Sen on ajaton osoitus ihmismielen kyvystä selviytyä. Jackman esittää Jeal Valjeania, entistä vankia, jota häikäilemätön poliisi Javert (Crowe) on jahdannut vuosikymmenten ajan tämän rikottua ehdonalaistaan. Kun Valjean suostuu huolehtimaan tehtaantyttö Fantinen (Hathaway) nuoresta tyttärestä Cosettesta, heidän elämänsä muuttuvan pysyvästi. Kurjat on Oscar-palkitun Tom Hooperin ohjaama elokuvasovitus, joka perustuu sensaatiomaisen menestyksen saavuttaneeseen musikaaliin.

Aivan ihana! Vaikka tästä kerrotaanki kaikkia kammoksuttavia asioita, niinko se, että suurinosa puheesta tapahtuu laulaen, niin suosittelen. Tää on ihan mieletön musikaali ja tarina.

 Napapiirin sankarit 
Suomalainen komediaelokuva. Jannelta (Jussi Vatanen) ei onnistu oikein mikään. Kun avovaimo Inari (Pamela Tola) lähettää miehen ostamaan halpaa digiboksia, nekin rahat tulee juotua Kapun (Jasper Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen) kanssa. Inarin mitta tulee täyteen, ja hän uhkaa muuttaa siltä seisomalta etelään. Janne säikähtää ja lupaa hakkia Inarille aamuun mennessä digiboksin. Janne ystävineen heittäytyy mahdottomalta tuntuvaan seikkailuun. On hankittava rahaa bensaan ja digiboksiin sekä löydettävä kairan keskeltä kodinkoneliike, joka myisi kohtuuhintaisen perusboksin keskellä yötä. Yön aikana kaverukset joutuvat pistämään kaikkensa peliin yhden sähkölaitteen ja ennen kaikkea Jannen onnen eteen. Dome Karukosken neljäs elokuva Napapiirin sankarit on seikkailukomedia ja romanttinen road movie halki Lapin ja suomalaisen miehen sielunmaiseman.

Elokuva, joka pistää naurattamaan (paitsi Pamela Tolan yritys puhua yhtään mitään Lapin murretta, se itkettää). Koska asuu joistaki kuvauspaikkakunnista, niin onhan tästä pakko tykätä! Ehkä paras suomalainen elokuva tässä viime aikoina.

 Pikku naisia 
Draamaelokuva. New England 1860-luvulla. Marchin perhe erottuu ilahduttavasti muusta porvaristosta. Humoristinen ja rakastava äiti (Susan Sarandon) ja hänen neljä tytärtään, romanttinen Amy, hauras Beth, kaunis Meg (Trini Alvarado) ja ennen kaikkea kapinallinen ja kekseliäs Jo (Winona Ruder), ovat tottuneet tulemaan toimeen omillaan. Puutteesta ja köyhyydestä huolimatta tyttöjen elämä on täynnä pieniä ilon aiheita, kodin lämpöä ja uskoa tulevaisuuteen. Heidän, varsinkaan temperamenttisen Jon, mielestä avioliitto ei ole ainoa tie onneen, sillä tytöt on kasvatettu kulkemaan omia polkujaan. Tulevaisuus tuo mukanaan suuria voittoja ja tappioita, mutta onko miehillä koskaan sijaa heidän elämässään.

Tää on niin koskettava klassikko. Jos tykkää yhtään Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, vois tykätä tästäki.

 Remember Me 
Draamaelokuva. Tyler Hawkins (Robert Pattinson) elää rauhatonta elämää ja haluaa olla erilainen. Rakkaus ei kuulu hänen tärkeimpiin toiveisiinsa, kunnes hän tapaa Allyn (Emilie de Ravin). Allyn rohkeus ja spontaanius saavat Tylerin rentoutumaan ja löytämään oman onnensa ja elämän tarkoituksen. Tylerilla ja Allylla on kuitenkin omat salaisuutensa, mitkä alkavat pikkuhiljaa rasittamaan heidän suhdettaan ja rakkauttaan. 

Ei ihan perinteinen tämmönen rakkaustarinan sisältävä draamaelokuva ja ehdottomasti minun lempparielokuva kaikista. Muistan, ko käytiin kattomassa tää Pinjan kanssa elokuvissa, ja oltiin ehkä joku 20 minuuttia myöhässä ja missattiin tärkeitä kohtia, mutta nojaa. Tää on silti ihana.

 School Of Rock 
Komediaelokuva. "School Of Rock on riemastuttavan hauska, erittäin hyvin kirjoitettu komedia, jonka pääosassa Jack Black tekee upean roolin! School Of Rock onnistuu loistavasti sellaisessa missä harvoin onnistutaan." - Hohto
"Hulvatonta menoa alusta loppuun! School Of Rock on kuin 2000-luvun Blues Brothers ja täyttää hyvän olon leffan parhaimmat tunnusmerkit." - Episodi


Oon tykänny tästä alusta asti, ko monta vuotta sitte katoin tämän ekaa kertaan. Tää on vaan niin käsittämättömän hauska, että sitä ei voi ymmärtää, jos ei oo kattonu tätä.

 Silta salaiseen maahan 
Lasten seikkailuelokuva. Jessin (Josh Hutcherson) elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän ystävystyy luokan uuden tytön Leslien (Annasophia Robb) kanssa. Yhdessä he löytävät salaisen maan, joka on täynnä jättiläisiä, peikkoja ja muita sadunomaisia hahmoja. Katherine Patersonin samannimiseen kirjaan perustuva Silta salaiseen maahan on innostava tarina kahden lapsen ainutlaatuisesta ystävyydestä ja mielikuvituksesta joka johtaa heidät satumaisiin sekkailuihin.

Tää on niin hieno elokuva, joka on yks osoitus siitä, miten lastenleffat on joskus parempia ko aikusille tarkotetut. Tää on kans elokuvia, jotka on pysyny minun lemppareissa monta vuotta ja ihan alusta asti, kun tämän joskus pienempänä katoin. Sitä paitsi, jos haluaa nähä Carrien päiväkirjojen Carrien ja Nälkäpelin Peetan lapsina, niin tää on se elokuva, mikä kannattaa kattoa.

 Sinä päivänä 
Romanttinen draamaelokuva. Vietettyään valmistumispäivänsä - 15. heinäkuuta 1988 - yhdessä, Emma Morley (Anne Hathaway) ja Dexter Mayhew (Jim Sturgess) ystävystyvät tavalla, joka kestää loppuelämän. Emma on työväenluokan tyttö, joka unelmoi voivansa parantaa maailman. Dexter taas on varakas hurmuri, jolle maailma on hänen ikioma leikkipuistonsa. Seuraavien kahden vuosikymmenen lomassa nämä vastakohdat huomaavat, että rakkaus, jota kumpikin on niin kovasti etsinyt, on ollut käden ulottuvilla koko ajan. Lone Scherfigin ohjaama, David Nichollsin menestysromaaniin pohjautuva koskettava tarina on "fiksu ja valloittava romanttinen komedia".

Tää on ehkä ainoa elokuva, jonka mie voin sanoa paremmaksi ko mikä se kirja on, mihin se pohjautuu (ei sillä, kirjakin on ihan hyvä!). Aivan ihana ja semmonen elokuva, joka pistää miettimään. Yks kaikkien aikojen leffasuosikeista minun elämässä!

 Tumman veden päällä 
Draamaelokuva. Pieni poika avaa silmänsä aamulla, auringonvaloa ihmetellen. Ruokailua, leikkejä, ulkoilua. Kaikki tuntuu hellyttävän tutulta, jopa idylliseltä. Vähitellen keittiöstä alkaa öisin kuulua ääniä, riitaa ja itkua. Isä katoaa, äiti vie lapset isovanhempiensa luokse. Lapsi luottaa vailla ehtoja vanhempiinsa, ihailee heidän osaamistaan. On täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Mutta mitä tapahtuu lapselle kun tämä kuva särkyy ja arjessa leijuva uhka muuttuu jokapäiväiseksi? Peter Franzénin Tumman veden päällä on aseista riisuvan herkkä, mutta myös riemastuttavan hauska kasvukuvaus. Franzén tavoittaa mainiosti pikkulasten tavan katsoa maailmaa. Tarinaa kuljetetaan pienten huomioiden, esineiden, tuoksujen ja tunnelmien kautta kohti suurta draamaa, hetkeä jolloin lapsuus ei olekaan enää sitä mitä lapsi luuli sen olevan.

Tää ei todellakaan oo mikään kevyt elokuva, mutta tosi hyvä silti. Käytiin äitin kanssa kattomassa tää elokuvissa ja tää on kyllä semmonen, mistä riittää katottavaa monen ikäsille ihmisille. Tää siis perustuu Peter Franzénin kirjottamaan kirjaan omasta lapsuudestaan, jonka lisäksi hän on tämän elokuvan ohjannu ja näytteleeki tässä vielä (minun mielestä itelleen aika terapeuttisella tavalla). Hauska fakta on myös se, että päänäyttelijäpikkupoika on rovaniemeläinen, jonka mieki oon monesti nähny! Mutta siis suosittelen ehottomasti kattomaan tämän. Aivan huikea elokuva.

 Water for Elephants 
Draamaelokuva. I am Legend -elokuvan ohjaajan Francis Lawrencen lämminhenkinen elokuva kertoo Jacobista (Robert Pattinson), 23-vuotiaasta eläinlääketieteen opiskelijasta, jonka vanhemmat kuolevat auto-onnettomuudessa. 1930-luvun Amerikassa on suuri lama ja Jacobin täytyy alkaa tienata elantonsa. Hän päätyy sattumalta junaan, joka kuuluu sirkusseurueelle. Tästä alkaa Jacobin uusi elämä johon kuuluu uusia ystäviä ja loistetta, mutta myös tuskaa, rakkautta sekä suurta intohimoa. Sirkus on lumoava, mutta sisäisen hierarkiansa vuoksi myös armoton paikka. Tilannetta ei helpota, että Jacob rakastuu tähtiesiintyjään Marlenaan (Reese Witherspoon), mutta joutuu pitämään tunteensa kurissa – Marlenan aviomies August (Christoph Waltz) on äkkipikainen eläintenkesyttäjä. Yhdessä he yrittävät löytää yhteisen sävelen sirkuksen uuden tulokkaan, Rosie-norsun kanssa – sekä toistensa kanssa.

En tiiä, kuinka moni on jo huomannu, että tykkään elokuvista, joissa Robert Pattinson on (joo, Twilightit on kans ihan hyviä, mutta en oo semmonen "Iih Edward!"-Pattinson fanittaja, you know). Tää on kuitenki kans yks tosi hyvä elokuva, jossa on norsu ♥ Pistää ajattelemaan, jos haluaa ja kertoo tosi paljon siitä, miten erilaisia ihmiset voi ollakkaan.

 27 Dresses - Hääkuumetta 
Romanttinen komedia. Katherine Heigl valaisee ruudun ihastuttavassa romanttisessa komediassa Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan käsikirjoittajalta. Heigl loistaa Janena, romanttisena, täysin epäitsekkäänä naisena joka on ollut iloinen, auttavainen morsiusneito ei vähempää kuin 27 kertaa. Mutta omat satuhäät vain antavat odottaa itseään, kunnes hänen nuorempi siskonsa Tess (Malin Akerman) kaappaa Janen pomon (Edward Burns) - johon hän on salaisesti rakastunut - sydämen. Tämä saa Janen muuttamaan "ikuinen morsiusneito" kohtaloaan.

Tää on hauska, tää on ehkä vähän itkettävä, tää on ihana. Kattokaa tämä.

Kiireessä jotku lempparit jäi kuvaamatta - esim. Bridget JonesitGrease ja Sound of Music - ja joitaki minun leffahyllystä vielä puuttuu, niinko Ylpeys ja ennakkoluulo, Jane Austenin jalanjäljillä ja The Fault In Our Stars, jonka vasta kävin kattomassa. Tykkään myös hulluna kaikista Disney-klassikoista, vaikka niitä tullee harvemmin katottua!

Elokuvien kuvaukset on niiden takakansista napattuja. Poikkeuksena Harry Pottereitten, joiden homma on omasta päästä ja Water for Elephants ja Dear John on Finnkinon sivuilta.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Ennen ja jälkeen muokkauksen

Minusta on ainaki kiva kattoa aina ennen-jälkeen-kuvia, joten itekkin keräsin tässä viime aikoina otettuja kuvia muutamia ja etin niiden muokkaamattomat versiotkin teille nähtäväksi! Alkuperästen kuvien löytäminen on aina vähän haastavaa, koska yleensä ne kuvat, mitä otan blogia varten, vaan muokkaan ja poistan muokkaamattomat, koska en tuu käyttämään niitä enää (tai on tosi harvinaista, jos niitä johonki tartten). Nyt kesällä otettuja kuvia on kuitenki muistikortille kertyny muutama, joten tää onnistu tällä kertaa. Oon huomannu, että muokkaan kesäkuvia vähän enemmän - ja ainakin näitä kuvia oon muokannu - että saisin sen kesäisen fiiliksen välitettyä paremmin. Mutta mitä tykkäätte? Muokkaanko liikaa vai oonko onnistunu? :)


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Tästä matka voi alkaa


Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta oon ehtiny ajastaa riparin ajaksi muutaman postauksen tulemaan tänne. Viime päivinä mulla on ollu niin paljon tekemistä, että oon joutunu jättämään Pinjan mökillä tehtävät yöuinnit tällä kertaa väliin ja heräämään aikasin, että ehin leipoa torttupohjan ajoissa (minusta kaupan torttupohja ois ollu ihan hyvä vaihtoehto). Kaikessa hässäkässä oon varmasti unohtanu pakata kaiken oleellisen mukaan, mutta tänään mie kuitenkin lähen ekaa kertaa isostelemaan riparille - ja vielä oikein super pitkälle riparille, mikä sisältää kaikkea spesiaalia (vähän pelottaa)!

Ehin kuitenki eilen pikasesti käydä korjauttamassa minun kohta haaroista repeävät farkkushortsit isoäitillä ja samalla räpsin isoäitistä ja isoisästä kuvia kansallispuvut päällä. Käytiin myös pitkästä aikaa Eevin, Pinjan ja Lumin kanssa yhessä porukalla jossaki - tällä kerralla suunnattiin Cafe & Bar 21 ja höpötettiin kyllä vaikka mistä maan ja taivaan välillä. Harmi, että nyt oli kuitenki vaan tosi vähän aikaa kaikkien menojen vuoksi, mutta vielä me pietään kunnon tyttöjen ilta. :)

Pitäkää mulle peukkuja, että minun isostelu mennee hyvin!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ajaja alati mokata


Olen tyttö, joka on kulkenut viime päivät Raamattu laukussa. Tyttö, jonka ei pitänyt ostaa uutta, mutta löysikin söpöt mansikkashortsit ja Marimekon unelmavihkon (vihkoja ei voi koskaan olla liikaa, vaikkei niille olisikaan heti käyttötarkoitusta) - molemmat oli alennuksessa. Tyttö, joka on hervottomasti odottanut puhelua, jota ei ole tullut tähänkään mennessä, ja tyttö, joka on kesän tullen alkanut kirjoittaa huonommalla käsialalla ihan vain sen takia, ettei jaksa. Piirtänyt taivasta ja kulkenut kylpytakissa viiteen. Tyttö, joka on käynyt yksin elokuvissa itkemässä toisten potkiessa tuolia takaapäin. Olen tyttö, joka on laittanut sanoja peräkkäin niin, että ne kuulostaa ihan hakuna matatalta, vaikka ovatkin suomea. Vältellyt vaatteiden käyttöä ikään kuin säästäen niitä tulevaan. Juonut kahvia ja laulanut.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kylmästä lämpimään ja hyvästä huonoon


Hyvistä päivistä, jolloin aamulla katsotaan lempparisarjoja, istutaan kahvikupin ääressä sopivan kauan, valitaan päälle kivat uudet vaatteet, nähdään parasta kaveria, ostetaan kauniin värisiä mittasarjoja ja nähdään luokkakaveria ekaa kertaa kesälle korttipelien merkeissä rannalla, voi tulla nopeasti huonoja päiviä. Muutamassa sekunnissa kymmenen metrin päässä sinusta voi tapahtua jotain ihan kamalaa ja voit joutua shokkiin. Voi alkaa ukkostamaan ja voit pelätä henkesi edestä. Onneksi on suojelusenkeleitä, viinirypäleitä ja raamishetki, jossa voi rukoilla, sekä vanhemmat, jotka osaa halata. 

Alkuviikko on muuten menny hyvin - A5 kokoiset pelikortit on hauskoja ja oon nähny ihmisiä tosi paljon. Maanantaina kävin nuoren seurakunnan kesäviikon laulu- ja jäätelöhetkessä, kun taas eilen näin Mariannea kaupungilla pyöriskelyn ja meillä kortin pelaamisen yhteydessä (oon melkein addiktoitunut korttipeleihin tänä kesänä!). Oon myös kovasti koittanu pohtia, mitä postauksia ajastan tänne pariksi viikoksi, kun lähen ensi viikolla isostelemaan melkein tasan kahdeksi viikoksi - jos jollakin on postaustoiveita, niin otan ne mielelläni vastaan! :)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Se, mitä Helsingistä tarttui mukaan

Mie oon niitä ihmisiä, jotka ei vaan yksinkertasesti tykkää shoppailusta, eikä oikein koskaan löyä kaupoista mittään itelle - ja jos löytää, niin emmie ainakaan raski mittään ostaa ko on niin kauhean kallista. Ilmeisesti kuitenkin Helsingissä oli kaikkea kaunista, niin vähän sorruin. Nyt sitte piän ostolakkoa jonku aikaa, että on rahaa myöhemminkin elämälle ja kaikkeen kauniiseen tai hauskaan. Mutta koska kauneutta menin ostamaan, niin kauneutta saatte myös kans nyt nähä! :)

Jos nyt alotetaan Muumi-jutuista, mitä tarttu mukkaan Ateneumista ja Forumista löytyvästä Muumi-kaupasta. Vasemmalla meillä näkyy kaunis Muumilaakson kartta (Ateneum), jonka varmaan joku kaunis päivä laitan minun seinälle. Ylhäällä oikealla näkkyy magneetti (Muumi-kauppa) ja sen alapuolella kaksi lasinalusta (Muumi-kauppa), joita mulla on tullu keräiltyä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä Mymmeli-magneetti (Ateneum).
Jos jotain kiinnostaa, mitä noissa lukee niin: "This must be how filmstars live!" (vihreä lasinalunen), "- Tarzan eat. Tarzan love now. Bongo-bongo. - Of course!" (violetti lasinalunen), "Vain pieni kevätpuro, jossa pikku mymmelit voivat nopeasti unohtaa onnettoman rakkauden." (Mymmeli-magneetti)

Sitten päästäänkin tähän minun taidokkaaseen astioiden kartuttamiseen! Vasemmalla oleva vanha säilykepurkki löyty Hakaniemen kauppahallista (siitä, mikä on tarkotettu oikeille ihmisille) ja monista normaalin kannen lisäksi ostettavista kansivaihtoehdoista päädyin tuohon, mikä on tarkotettu pilleille - pilli sitten oikeastaan tulikin kaupan päälle, kun niitä ihailtiin, mutta alunperin se on kuulema Tigeristä, mistä me yritettiin Lotan kanssa tuommosia löytää (ei löydetty). Viereinen Kaunotar ja Hirviö -elokuvan Kippoa muistuttava kahvikuppi on puolestaan Indiskasta. Tiiänpä ainaki, mistä huomenna juon aamukahvini!

Kaikkien pitäis tunnistaa tuo poro yllä olevasta kuvasta, eikä siis varmaan yllätäkkään ketään, että se on Pentikiltä. Mie sain kaks vuotta sitte lahjakortin Pentikille rippilahjaksi, koska noita poroja ei ollu, eikä niitä oo Rovaniemen myymälässä tässä ollukkaan sillon, ko mie oon siellä käyny, eikä ne myyjät suostunu kertomaan, millon niitä tulee, niin sainpahan käytettyä ens kuussa vanhentuvan lahjakortin sille tarkotettuun asiaan (nauratti vähän ko eka asia, mitä Helsingistä lappilaisena ostin, oli poro)! Tuo söpö kukkaro on sitten sieltä mulle nykyään kielletystä Tigeristä, niinko tuo Euroopan karttakin (johon ei oo merkattu mittään paikkoja Lappiin).

Tigeristä myös ostin pitkulaisen mallisia vaaleanpunaisia kirjekuoria ja A5-kokoset pelikortit, joiden ostamiselle en keksi mittään järkevää selitystä. Ainaki ovat hauskoja, mutta saa nähä, miten epäkäytännöllisiä pelatessa! 

Vielä yks Muumi-juttu! Ostin Ateneumista myös kangaskassin, missä on Tove muumeineen. En tiiä, oonko tullu entistä muumihöperömmäksi tuolla reissulla, mutta tuo oli aivan ihana ja aion kyllä ihan satavarmasti sitä käyttääkki.

Sitten päästäänkin kauniisti puussa roikkuviin vaatteisiin. Vasemmalta kun lähdetään, niin siinä on sinivalkoraitanen toppi Zaran alennusmyynneistä ja sitten Scandinavian Outdoorsista ostettu tummansininen partion t-paita, joka mulla varmaan tulee olemaan enemmän edustuskäytössä ko sitte leireillä ja retkillä päällä.

Toinen paikka, minne minua ei olis kannattanu päästää, on Monki. Sieltä tarttu mukkaan elämäni ensimmäinen tuommonen cropped-paita, joka on jännää neulosta ja farkkumekko, jonka tyyppistä kattelin Onlystäkin, mutta siellä ei ollu kokoja - se ei kuitenkaan ollu yhtä kiva ko tuo, niin onneksi kävi näin päin!

Monkista ostin myös tuommosen jännän vaalean takin, jonka mallia on vaikea määrittää, eikä se varmaan tuossa kuvassakaan pääse oikein oikeuksiinsa, koska se on niin jännä, että hengarissa roikkuessa ei näytä oikein miltään. Sen alta pilkottaa myös minun mustat uuet Monkin superkorkeavyötäröiset farkut, joita voi kätevästi yhistää tuohon cropped-paitaan ilman, että napa näkkyy! Vieressä myös vielä toinen jännän mallinen juttu, mikä ei näytä hengarissa samalta ko päällä, nimittäin tuo Zaran harmaa paita. Se on päällä ehkä enemmän semmonen, että kainalot on tavallaan "pussissa".

No, mitä tykkäätte? Menikö mulla rahat ihan hukkaan tällä kertaa? :)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Tuulitukka Sveaborgissa



Tigeriin tai Monkiin minua ei kannata päästää enää ikinä villiintymään, mutta Suomenlinna oli ihana, eikä se tehny mitään pahaa minun lompakolle (toisin ko edellä mainitut). Nuo maisemat, merituuli, tunnelma tuolla (lukuunottamatta minun kengistä tulleen hiertymän aiheuttamaa kiukkuisuutta). Lokki ei syöny meiän eväitä, eikä minun housut, joita en halua muistaa enää 20 vuoden päästä, näy julkaisuun menevissä kuvissa. Tuntuu vähän haikealta, että huomenna lähetään, mutta ehkä kotonakin on hyvä olla - pientä Lappi-kaipuuta kuitenkin voi ilmiintyä, jos on kamalan kauan aikaa maailmalla. Sitä paitsi oon tuhlannu jo ihan liikaa.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Turistielämää




Oon tullu siihen tulokseen, että helsinkiläiset on myyriä, koska ne liikkuu niin paljon maan alla. Olin jo eilen hämmentyny, miten saatoin yhtäkkiä päätyä Kampista rautatieasemalle tai Foorumiin tai ihan vaan nousta suoraa maan alta meiän huoneeseen (oon aika ylpeä siitä, etten tännään ollu kauhean hukassa ennää). Myyrien joukossa me ollaan tänään käyty senaatintorilla kattomassa vahdinvaihtoa, pyörimässä keskustan kaupoilla, Tuomiokirkossa kuuntelemassa urkujen soittoa, Espalla syömässä tuoreita mansikoita lokin tuijotuksen alla, kahvilassa, missä korvapuustit peittää puolet päästä, raitiovaunukiertoajelulla (tein saman kierroksen jo eilen parhaiden henkilökohtasten turistioppaiden kanssa), Temppeliaukion kirkossa, syömässä törkeän hyvää nepalilaista ruokaa, aikalailla suljetussa kasvitieteellisessä puutarhassa ja Hakaniemen kauppahallissa. Ehkä me käytiin muuallakin, mutta turistina oleminen väsyttää ja välillä on hyvä nukkua.