Ihmisten kanssa näkeminen pitäis aina olla samalaista ko Lidian kanssa tänään - sillee, ettei oo mitään kiirettä, eikä aikataulutusta. Niin, että voi syödä kesän ekan oikean jäätelön vähien sanojen saattelemana, ettei ne järkyttävän isot (ja Pinjan myymät) pallot sula, mutta niin, että sen jälkeen on aikaa vielä kunnon höpötyksille ja usealle auringonpaisteessa pelatulle korttipelille, jotka mie voin alottelijantuurilla voittaa. Mutta se ei kuitenkaan oo semmosta. Mulla harmittaa jo valmiiksi, että huomenna alkavan Helsinginreissun kiireisenä torstaihetkenä en ehi näkemään ihania ihmisiä tarpeeksi kauan aikaa ja joitaki en välttämättä ees ollenkaan. Helsinkiä ootan kuitenki suurella rakkaudella, enkä malta oottaa, että pääsen sinne ekaa kertaa moneen vuoteen (ja ko sanon, että moneen vuoteen, tarkotan oikeasti tosi montaa vuotta) - vaikka Rovaniemi tulee ikuisesti olemaan minun kotikaupunki, jota tulee aina ikävä ja missä haluan oikeasti asua, niin Helsingissä on jotain niin houkuttelevaa, että oon miettiny vakavissani siellä opiskelemista lukion jälkeen. Mutta nyt kuitenki aion nauttia tästä hetkestä, superlämpimistä päivistä ja kohta hyvästä ruoastaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti