maanantai 11. elokuuta 2014

Elämä voittaa ja korvilla kuulee Taivaslaulua

Kun elää viikon lähes kuurona, sitä oppii ymmärtämään kamalasti sitä olematonta aistia. Oon ollu kamalan kärttynen ja turhautunu koko viime viikon loppuajat, mutta tänään, kun oon saanu kuuloaistini takaisin - kiitos maailman parhaimman lääkärin - oon hymyilly ko naantalin aurinko (paitsi sillon, kun kuulin millanen mekkala meiän koulun aulassa on - sitä en kuurona kaivannu). Elämääni helpottamaan on myös tullu yskänlääke, minkä tänään kävin ostamassa reseptin kanssa apteekista hetkeä ennen ko Eevin kanssa nähtiin ja syötiin nutellalla kuorrutettuja churroja ja lättyä (rakastan Sampparilla olevaa Ranska-teemamarkkinoita tai mitä ikinä ovatki!). Kotiutin myös tänään kauniin sinisen lompakon kulahtaneen vaaleanpunaisen tilalle - vaikka vaaleanpunainen lompakko lähtee, vaaleanpunaisuus säilyy kynsissä - joita en enää ikinä anna Lotan lakata kymmenen aikaan illalla väsyneenä hänen mielensä mukasesti, sanokaa minun sanoneen. Elämä ei ehkä silti oo vielä ihanaa, mutta ainakin siihen on kuulunu niitä kauan kaivattuja ääniä ja Taivaslaulua. Sanotaanko vaikka näin, että elämä tuntuu helpottavan ja voittavan. :)

Huikeasta kuvasaldosta voitte ehkä päätellä, että kuvauskunto on vielä vähän hukassa niinko kuvattavat asiatki, mutta syksy on tulossa, joten kyllä tää tästä! Rakastan syksyä tänä vuonna ehkä enemmän ko koskaan ♥ 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti