torstai 28. elokuuta 2014

Elämässä on niin monta kerrosta eri värejä


Jos nyt jotakin, niin mulla oli vaikeuksia pittää itteni erossa yheltä vihkotelineeltä Suomalaisessa Kirjakaupassa, koska ne vihkot oli vaan niiiiiiiin ihania ja miehän oon tunnetusti vihkoaddikti - onneksi Iida pongahti hyllyjen välistä ja huomautti niiden hinnasta, että ois tullu huono omatunto, jos sellaiseen oisin sortunu (ostin kyllä yhen tarpeellisen vihon silti ja oon onnellinen siitäki). Ja jos pittää vielä sanoa jotaki muuta, niin oon viime päivinä tehny radikaalin muutoksen aamutoimiini ja tunkenu naamaani meikkipussistani vaan ripsaria, mikä on tuntunu eka hassulta, mutta keskiviikkona kotiin tultua peiliin kattoessa tuli semmonen tunne, että kai mie ihan nätiltä näinki näytän. Partiosyksyki on alkanu ja oon erityisen innoissani kaikesta. Eka aattelin, että mulla ei ois partiossa mittään hommia, mutta niinko äiti mulle jakso jankuttaa, kyllä sitä hommaa syksyn käynnistyessä löytyy! Oon myös onnistuneesti kaverilta lainannu ja alottamaan lukemaan tuota kirjaa, mitä kaikki on hehkuttanu. Vanhojen mekon ettiminen on kuitenki tuskaa, mutta helpottava tieto on se, että pari kumminkin löytyy.

Jos nyt jotain ihan oikeasti tärkeää, niin oon osallistunu SLL:n #kutsumua-haasteeseen Instagramissa. Oon aika onnellinen, että uskalsin. En oo koskaan tehny semmosta julkista "kiusaamiskaapistatuloa", vaikka oon tännekin monesti siitä meinannu kirjottaa (mutta jos kirjottaisin, niin kukapa minua uskois?), mutta nyt kumminki kirjotin kuvatekstiin sen, että minua on koko peruskoulun ajan kiusattu. Haaste on siis itteä henkilökohtasesti lähellä, koska ei jumalauta onhan se kiusaaminen ihan perseestä. Mutta en tiiä, pitäiskö siitä kirjottaa ihan kokonainen postaus?

4 kommenttia:

  1. kyllä, kyllä siitä täytyy! Koulukiusaaminen on ehkä maailman eniten perseestä ja se muuttaa kiusattua niin paljon, taino se riippuu varmaan ihmisestä mutta mua ainaskii muutti, että ainaki omalla kohalla avautuminen blogiin helpotti jollain tapaa. Ja mun mielestä on aivan tosi rohkeeta uskaltaa puhua siitä, koska tiiän kuinka vaikeeta se on ja kuinka ois vaan paljon helpompaa pitää se vaan omana tietona! Joten ehkä mäkin voisin ottaa ton haasteen vastaan kuhan aikaa riittää ja kertoa onnellisesti instagramissa ja facebookissa että kiusaajat on ihan tyhymiä! :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän se muuttaa! oon oikeastaan puhunu siitä ääneen kuitenki, mutta koskaan en oo vaan saanu aikaseksi kirjottaa. pitäis vaan löytää oikeat sanat, niin ehkä sitte! mutta suosittelen haasteeseen osallistumista :)

      Poista
  2. Mun mielestä ois tosi kiva jos kirjottaisit sun kiusaamisesta ihan postauksen, koska se auttais mua ja varmaan monia muitakin joita on kiusattu :) Tietty, jos sun kiusaajat on vielä riesana ja saa tietää siitä ja on vielä niin epäkypsiä niin ehkei kannata, mutta toisaalta ei kandee antaa niitte määrätä mitä teet! En tiiä sun tilannetta todellakaan, mutta mun puolesta olis kiva (tai siis ei kiva, mutta kiva silleen tiiäks:D) lukee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, se vois kyllä olla! kiusaaminen on siis ohi, loppu jo yläasteen loppuvaiheilla ja elän nyt aika onnellista elämää ilman kiusaamista. että eipä se tarinan jakaminen pahaa tekis :)

      Poista