maanantai 4. elokuuta 2014

Jumalan elämyslapset


Viimisimpiä kolmeatoista päivää ei voi oikein sanoin kuvailla. Parempaa porukkaa ei ekaa kertaa isosena olevalle ois voinu tulla, joten oon mielettömän kiitollinen. Aivan ihanat lapset ja huippu työporukka, joka loppuleiristä vähän muuttu, kun muutamat alko sairastua. Paljon musiikkia, jalkapalloa ja hienoja hetkiä, leiriolympialaisvoitto, ukkosta vaellusyönä ja naurua aiheuttavia lausahuksia - me kuulema yhen yön vaelluksen jälkeen mentiin kotiin, vaikka leiriä jatkuki vielä monta päivää leirikeskuksessa. Tuntuu nyt ihan hassulta olla oikeasti kotona. Eilen me selvittiin ihmeellisesti (bussifirman takia) vartti myöhässä messuun, missä meiän kuulu avustaa ja esiintyä. Työntekijöille jaettiin vielä hymyjä naamalle, ko saatiin lukea leiripalautteet. Oon aika sanaton. Ja väsyny. Ja harmittaa, koska meiän rippilapset päätti järjestää tälle päivälle piknikin, jonne en päässy, koska oon maannu tänään kipeänä kotona. Voihan ne viimiset lomapäivät näinki viettää. Mie silti rakastan rippileirejä. Tuntu kyllä niin siltä, että Jumala tietää, missä minun kuuluu olla. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti