torstai 21. elokuuta 2014

Nainen, joka minusta on tulossa


Jos päivästään käyttää noin 210 minuuttia ennakkoluulottomasti toiselle palveluksen tekemiseen, voi yllättyä positiivisesti. Siitä voi syntyä jotain, mikä voi kestää pitkääkin sillä 210 minuutin pohjalla. Maanantaina mie tartuin minun kummitädin haasteeseen ja otin kouluun mukaan vierailemaan kanadalaisen Tatianan, kummitädin vanhan luokkakaverin tytön, joka sai maistaa suomalaisena ja ilmasena kouluruokana tosi suomalaista ruokaa - verilättyjä (mitenpä alat selittämään hienosti englanniksi, että blood pancakes ei sisällä ihmisverta, eikä me oikeasti olla mitään vampyyrejä...). Kaikesta selvittiin ja pakko kyllä myöntää, että sain tutustua aivan ihanaan (ja ihan hemmetin kauniiseen) ihmiseen, jonka luota Torontosta saatan joskus löytää itteni turistina. Harmittaa vaan, että näin myöhään tutustuttiin, ko kaks viikkoa ne on kumminki täällä ollu ja tiistaina lähtivät pois. Joskus on siis ihan hyvä vaihtoehto sanoa kyllä ja tarttua tilaisuuteen, joka voi olla outo - vaikka se olis sitte täysin tuntemattoman tytön kanssa päivän viettämistä.

Ihanan kanadalaisen, täydellisen musiikin (kiitos MU1 tekee mieli kuunnella repeatilla Coldplayn The Hardest Partia, mikä on aika hyvä) ja neljästä kaheksaan koulupäivän lisäksi olleiden killerikuviskoulupäivien lisäksi oon käyny kahvilla Lidian kanssa ja saanu autokyytejä monenmoisilta ihmisiltä. Oon myös tajunnu, millanen ihminen mie oon ja millanen minusta on kasvamassa - sellainen nainen, joka rakastaa suomalaista designea (vaikka se onkin kallista) ja voisi ihan helposti pukeutua juhlatilaisuuksiin Marimekon Unikko-kankaasta tehtyyn klassisen tyylikkääseen kotelomekkoon. Tätä tukee aikalailla se, että ostin taas kauniit ja isot korvikset, tällä kertaa Kate Hulkkosen ja Paula Kourin suunnittelemaa YO ZEN -designea kaikessa ihanuudessaan. Rakkautta. ♥

4 kommenttia:

  1. Apua Anna meillä on liian samanlainen maku, nuo korvikset on ihanat! t. toinen suomi design-friikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha sitte ko sulle tullee ikävä suomalaista designea niin minun pittää valikoia sulle törkeän kalliita korviksia ja postittaa niitä sinne sulle kauas! :D

      Poista
  2. Ehkä vähän hassu paikka kysellä itu/isois-koulutusjuttuja, mutta menkööt.
    Eli minkälaista hommaa se oikeasti on? Ite oon vielä tosi epävarma kannattaako lähteä mukaan.
    Viekö se paljon aikaa?
    Voiko koulutuksen keskeyttää, jos se ei tunnu minun jutulta?
    Voiko sen aloittaa "keskellä vuotta" jos muuttaa mielensä?
    Mitä apua tai hyötyä isoiskoulutuksesta on ollu sulle?
    Kiitos etukäteen vastauksista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itu-/isoskoulutuksessa siis opetellaan, miten riparilla ollaan isosina näin kiteytetysti. eli opetellaan leikkejä ja niiden vetämistä, ryhmän johtamista ja rippilasten kanssa toimimisen perussääntöjä, raamiksia ja hartauksia. siellä on sitä paitsi tosi kivaa, eikä se oo semmosta koulumaista vaan rentoa hengailua, jonka ohella opitaan. tapaamisia oli kerran kuussa n. 1½ tunnin ajan, jonka lisäksi ituvuonna on yks viikonloppuleiri ja isosvuonna kaks. että ei nyt niin kamalan paljon!

      koulutuksen voi keskeyttää, jos se ei tunnu omalta ja sitä ei tartte käyä omassa piirissä (eli siis oukkulaiset oukulla ja muurolaiset muurolassa yms. vaan saa mennä sekasin halutessaan). kesken kaiken sen voi kai kans alottaa, mutta se on vähän vaikeampaa, koska koulutuksen lopussa pittää olla tietty määrä tunteja kuitenki, että saa koulutuksen läpi, eli joutuu aika paljon ehkä korvaamaan sitte. mutta mahotonta se ei oo!

      apua tai hyötyä -kysymys on aika vaikea! mie oon oppinu niitä samoja johtamisjuttuja jo partion puolella, mutta ehkä sitte hartauksien teon opin ja semmosia juttuja. ja vahvistihan se omaa uskoa siinä sivussa! en oo ihan satavarma, mutta yleensä kesätöitä hakiessa näyttää tietenki myös hyvältä ko ansioluettelossa lukkee, että on käyny isoskoulutuksen ja ollu riparilla isosena. isostelu oli joka tapauksessa aivan ihanaa ja rakastan minun rippilapsia :)

      suosittelen kokeilemaan joka tapauksessa, jos yhtään kiinnostaa!

      Poista