Kahdesti kirkkoon sunnuntaina, lippukuntalehden herättelyä päätoimittajan panostuksella, kaksi isoa sanakoetta samana päivänä yhdellä huonomuistisella ihmisellä, liittymän vaihto, uusi puhelin, 278 puhelinnumeron kadottaminen vanhan sim-kortin mukana pelastusyrityksistä huolimatta, opiskelijakunnan yleiskokous, asettuminen varapuheenjohtajaehdokkaaksi (en selvästikkään osaa pysyä erossa tämmösistä hommista...), varapuheenjohtajaksi valituksi tuleminen (...mutta ilmeisesti oon kuitenki hyvä, koska minut valittiin), viestintäryhmän kokous, ylipäätään koulu ja kuviskoulu - jonka kesällä otetut päättötyökuvat on vihdoin kehitetty - on vieny viime päivinä aikaa kaikelta muulta. Tosi paljon tapahtui vielä samaan aikaan, enkä vieläkään osaa ihan käsitellä kaikkea. Olla sujut ja normaalisti. Kovasti oon syöny suklaata, että pää on pysyny kasassa (kynnet kyllä lohkeili ja repeyty pois itekseen, en hermostuksissani purru!), mutta se myös on näkyny naamassa. Viikonlopuksi lähden rentoutumaan keskelle mettää vanhalla ja ihanalla partioporukalla.
Jos nyt ynnätään kaikki jutut yhteen, elämä on kovin hektistä. Silti oon pienistä vastoinkäymisistä huolimatta jaksanu
hymyillä ja valita päälleni vaaleansinisen paidan kaikkien ankeiden värittömyyksien keskeltä. Ja punaista huulipunaa pitkästä aikaa. Mutta koska deadlinet tuntuu oikeasti kuolemanviivoilta (11. syyskuuta ei muutenkaan ole kauhean hilpeä päivämäärä), en voi sille mittään, että nyt pitää alkaa vääntämään mindmapiä persoonallisuuden tutkimisesta (ja ehkä pian myös kirjottamaan arvostelua
keikasta, jonka biisilistankin oon jo kertaalleen kadottanut tekniikan uumeniin, ja jota olin kattomassa jo melkein kuukausi sitten...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti