Tiistait ja torstait on kamalimpia. Luulin joskus, että keskiviikot tulee vielä tappamaan minut, mutta jotenkin niiden rankkuuteen osasin varautua. Mutta tiistait ja torstaitkin? Eihän sitä semmosesta hengissä selviä. Perjantaina kuitenkin oli Lapin ammattiopiston valmistujaiset, jossa olin esiintymässä. Illalla kahen viikon uurastus huipentu myös Jokivalkeisiin, missä meiän kuviksen kurssin työ poltettiin illan loppuhuipennuksena taivaan tuuliin onnistuneesti (vieressä ollut pikkutyttökin sano "Vitsi kun se näyttää kauniilta", mutta en tiiä, löysinkö tulevan pyromaanin vai näyttikö sen mielestä meiän työ niin nätiltä). Oon niin ylpeä meiän tiimistä, mutta ehkä jätän nyt suosiolla videon siitä poltosta jollekin muulle päivälle. Normaalille ihmiselle tässä ois varmasti jo tarpeeksi, mutta kyllä viikon kohokohta oli tänään minun ja muutaman kaverin järjestämä nuortenilta, minne tuli ennätysmäärä porukkaa - järjestäjänä sitä aina pelkää, ettei sinne tule ketään, mutta onneksi pelkästin turhaa. Ihana tunnelma koko illan, vaikkakin parasta oli käydä viemässä hautausmaalle kynttilöitä palamaan pimeyden hiljaisuudessa.
Tämän viikon jälkeen sitä tuntuu siltä, että voi kuolla onnellisena. Tai ainakin nyt mennä onnellisena nukkumaan ja herätä huomenna ekaa kertaa tälle viikolle sillon, kun ite haluaa. Heräämisestä lähtien päivä on kuitenki täyteen buukattu - mihin katosi sunnuntain lepo ja rauha?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti