lauantai 31. tammikuuta 2015

Rillikiituri ja kampaamoleikit



Eilen yritin vielä hetken sinnitellä ja pitää silmiä auki, että saisin kirjoteltua jotaki. "Anna, et oo postannu pitkään aikaan taas!" Niimpä. Oon vähän sairastellu, missannu sen takia ruottin kokeen ja tehny kouluhommia yömyöhään. Jotenki tuntuu, että konekki on auennu vaan koulujuttujen takia ja oon saanu kaiken aikaseksi vasta viime tipalla. Illat oon istunu pitkään autokoulun teoriatunneilla. Jotenkin tuntuu silti, etten oo tehny mitään, vaikka nukkumaanmeno venyy aina, kun tekemistä on niin paljon, ja sitten herään aamulla ihan väsyneenä (tai vapaapäivänä siihen, että joku hyppää päälle ja kutittaa kesken unien). Kuvaamisesta on tullu jotenki niin merkitsevää, että ennen olisin ottanu ihanista vaaleanpunasista tulppaaneista kuvan, mitkä meiän olkkarin pöydällä oli, mutta nyt ne on kuihtunu - vähän niinko Erik, jonka unohin huoneeseen. Oon huono kasvienhoitaja. Onneksi lehdet on kuitenkin tärkeimmät.

Viikonloppuna kuitenkin on leikitty kampaamoleikkejä, syöty näköjään vuosittaista tortillaa vaihtuvassa seurassa ja käyty hurulla Rovaniemen yössä useamman tunnin kanssa. Katsottu sitä, miten kaunis maailma on ja hidaskävelty hotellin portaissa, että saadaan hauska video. Joidenkin ihmisten olemassaolosta on tullu helpompaa ja toisten ei. Oon muistanu, miten hyvää pirtelö on ja hämmästelly donitsijäätelön olemassaoloa Kauppayhtiöllä. Oleellisena osana viime päiviin on myös kuulunu se, että opettelen elämään taas nelisilmäisenä rillikiiturina. Taivaslaulu oli kuitenkin kaunis ja niin tulee olemaan myös leffa, mitä Eevin kanssa illalla aiotaan kattoa. Laatulauantai parhaimmillaan, kunhan saan ensin opiskeltua vähän vikoja kokeita varten.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Laulaen ihan hiljaa


Viikonloppu oli mahtava. En oo moneen vuoteen ollu mukana missään kuorojutuissa, mutta tuollaisen intensiivisen treeniviikonlopun jälkeen kyllä muistaa, mitä kaikkea ihanaa siinäkin touhussa on. Vaikka keskiviikko estää muuten minun osallistumisen Ilonlähteeseen, pääsin onneksi huikean Amanin kanssa leirille keskiviikkokuorokauneuden mukana. Oon aina haaveillu, että laulaisin jossaki a cappella kokoonpanossa ja nyt päästiin aika lähelle. Minun musiikillisissa kokemuksissa kuitenkin aivan uudelle tasolle, kun opin niin paljon uutta - enkä vain sitä, miten tehdä Eetulle synttärikortti yön pimeinä tunteina kerrossängyn alta löytyvästä askarteluvarastosta. 

Viikonloppu oli myös sellainen, jonka jälkeen halusin käpertyä meiän olohuoneen sohvan nurkkaan ihan yksin ja olla hiljaa. Kuulla erilaista laulua - Taivaslaulua - ja nauttia siitä henkisestä levosta, jonka sain pienen rohkean teon kautta. Ehkä kaipasin vähän hellyyttä äitiltä, mutta sitäkin hiljaa ja hetken, mutta en halunnut kuulla musiikkia tai itse tehdä sitä. Pinkit tulppaanit tammisunnuntaina kyllä kruunasivat kaiken. Oli ihana olla ihmisten kanssa ja laulaa, mutta oli myös ihana tulla kotiin ja olla ihan vaan hiljaa.

Viikonlopun videokuvaussessiot huipentui kuitenkin siihen, kun yksi kansanedustaja (siis niitä, joita kukaan muu nuori ei tunnu tunnistavan minun lisäksi) kuvasi videolle vähän lattiaa ja sitten kehui sitä, miten upeilta me kuulostettiin. Ja niinhän me kuulostettiinkin.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kuningasmatikkaa


Olen ollut viime aikoina ajoissa. Tai sitten en. Olen oppinut kaiken allegorioista, personifikaatioista ja elegioista. Tai sitten en. Olen ollut kauhean vakava hymyilemättä jo jonkin aikaa. Tai sitten en. Olen lukenut Taivaslaulun kannesta kanteen jo usean kerran. Tai sitten en. Olen mennyt ajoissa nukkumaan. Tai sitten en. Olen juonut tarpeeksi vettä päivittäin. Tai sitten en. Olen kiltisti tehnyt ruotsin paritehtävät tunneilla. Tai sitten en. Olen ymmärtäväisesti kuunnellut lääkärin puhetta keskiviikkoaamuna. Tai sitten en. Olen nostanut kytkintä rauhallisesti. Tai sitten en.

Olen kumminkin syönyt vohveleita Lidian ja Teemun kanssa, viettänyt kaksia syntymäpäiviä samana päivänä - isoisän hernekeitolla perheen kanssa, Juulian Cafe&Bar 21 ystävien kesken - ja suunnitellut ensi kesän piirileiriä. Olen vastannut myös haastattelukysymyksiin ja toistanut itseäni monta kertaa kuvislinjaa esitellen (ja jumalauta kattonu sen 13 minuuttia kestävän videon ihan liian monta kertaa lyhyen ajan sisällä...). Olen saanut sähköpostia maailman ihanimmalta bloggaajalta ja kirjannut vedenjuontini typerään sovellukseen.

torstai 15. tammikuuta 2015

Takkutukalla luistaa


No oommie vielä hengissä ja elossa, vaikka "Postaan huomenna" -ajatus aina vaan siirty seuraavasta päivästä seuraavaan ja lopulta olinki sunnuntaina rättiväsyny partioviikonlopun jälkeen. Elämässä kaikki on kuitenki hyvin. Mie opin pikkuhiljaa ajamaan autoa (se on maailman parasta!!) ja oon alkanu menemään aikasemmin nukkumaan kauhean väsymyksen takia. On ollu aika paljon tekemistä, vaikka oikeasti löyän itteni kuitenki vaan löllöilemästä kotoa tekemästä ei-mitään.

Kolme kuvaa on kuitenkin sieltä partioviikonlopusta - Lapin Partiolaisten luottisten (eli Lapin Partiolaisten piirin nimissä toimivien partiolaisten) kouluttautumis- ja virkistäytymisviikonloppu, jota kutsutaan Tammiluistoksi. Partio on kyllä siitä hyvä harrastus, että aina löytyy jotaki itelle mieluista tekemistä ja harvemmin joutuu tekemään semmosta, mistä ei tykkää. Tuolta viikonlopulta ainaki päälimmäisenä ja hyödyllisimpänä jäi mieleen markkinointiviestinnän koulutushetki ja se kaikki into ja inspiraatio, mitä omaan partiotekemiseeni sain nyt taas vähäksi aikaa.

Onko muuten joku joskus aatellu, että oispa kiva päästä partioon tai haluais vaikkapa kesäleirille mukaan, kun niitä muuten harvoin on? Lapin Partiolaisten piirileirille otetaan mukaan myös ei-vielä-partiolaisiakin, joten kannattaa tykätä Facebookissa Loimun sivuista (klick!) ja seurata, miten homma etenee! Mie ainaki oon siellä, tuu sieki. :)

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Tasan sata


Ennen tämän päivän kohtuu julmaa arjen alottamista on ollu hyviä päiviä, jolloin stressi ja hoitamattomat hommat ei vielä iskeny vasten kasvoja. Esimerkiksi seikkaileminen auringon perässä Aleksin kanssa päättötyökuvien ottamisen seurauksena ja Venlan kanssa kahvittelua Cafe & Bar 21. Oltiin me myös finally koko kaveriporukallakin syömässä Amarillossa (jonka ruoka on aina yhtä sipulia ja pettymystä). Suurien kiitoksien saattelemana täytyy myös mainita eilinen, jollon aina niin ihana Eevi täytti 18 vuotta ensimmäisenä meiän tyttöporukasta, ja sen kunniaksi olin loppiaisbrunssillakin monien mukavien ihmisten seurassa. Tuntuu jotenkin hassulta ajatella, että toisella on kortti taskussa ja mie alotin tänään oman autokoulu-urakkani (perjantaina eka ajo, paniikkiko edes?!). 

Anna, jonka elämä on aina niin kiireistä, oli hetken kadoksissa tänään, kun istuin monta tuntia vaan oottamassa kaupungissa tekemättä yhtään mitään fiksua. Ehti ihan helposti lähteä Lidian kyytiin hetkeksi kenenkään huomaamatta ihan ekstempore, mutta minusta tuntuu, että se stressipallo tulee vielä pian takasi. Ainaki sitte, kun keskiviikkona pitäis olla kuviskoulussa, autokoulussa ja avustajakoulutuksessa. Tykkäänköhän oppia asioita vähän liikaa ja ihmisten lempparipäivä on keskiviikko, kun kaikki kiva halutaan laittaa samalle päivälle?

Tänään on kuitenkin enää tasan 100 to go. Uskokaa tai älkää, kyllä minunkin viinipäivät pian koittaa!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Mitä paketeista paljastuikaan?

Tässä ne nyt sitten on! Joululahjat vuosimallia 2014, vaikka jo seuraavassa vuodessa ollaan menossa (minusta ei oo liian myöhästä tehä tätä postausta, koska onhan meillä vielä joulukuusiki sisällä...). Paljonhan niitä taas tuli ja oon näistä kaikista hurjan kiitollinen! Suurin osa lahjoista oli semmosia, mistä on mulle enemmän hyötyä tulevaisuudessa, mutta kaikki kyllä oli täysosumia. Muutamat lahjat (esim. uusi yöpaita, kahdet tossut ja muutamia kosmetiikkajuttuja) on päätyny jo käyttöön ja sen myötä hautautunu minun huoneeseen, kun oon alottanu laatikoiden siivoamisen, minkä seurauksena minun huone on nyt vähän puff (tosin raakasuklaantekopaketista ja Kalevala korun Siivet-korviksista en vaan saanu hyviä kuvia, anteeksi siitä). En näistä kamalasti osaa mitään selitellä, että jos haluatte jostaki tietää enemmän, niin pistäkäähän kysymyksiä tulemaan - vastailen sitten parhaani mukaan! :)


Jos alotetaan pehmeistä paketeista, niin papereista paljastu uus neule, ihanat raidalliset isoäidin tekemät lapaset, kahet patakinttaat ja toisiin mätsäävä esiliina! Omistan nyt kolmet patakinttaat, joten ainakin voin olla varma siitä, että näpit ei oo palamassa, kun keittiössä puuhailen. Oon myös ihan mielettömän rakastunu tuohon mustavalkoseen Finlaysonin kuosiin! 


Kirjojen ja leffojen puolelta sain The Fault in Our Stars -leffan ja kirjan (suomeksi) sekä neljä nuottikirjaa: Suomipopin helmiä 7, Hits - Suomipopin sankarimiehet, Suomipop: Naiset! ja Vain elämää - suurenmoisia lauluja. Voitte vaan arvata, miten paljon oon soittanu pianoa nyt loman aikana.


Sain siis tosi paljon omaan kotiin muuttaessa hyödyllisempiä juttuja ko nyt, niinko Iittalan astioita, kinkkusetin ja mariskoolin. Päätin myös vihdoin syksyn aikana, että haluan Piano-sarjan aterimet omaan kotiin, joita nyt sitten sain ekaa kertaa. Aterinten alla oleva tarjotin on samaa sarjaa essun ja patalappujen kanssa, mutta tuon aion kyllä ottaa jo nyt minun huoneeseen johonki (kunhan saan siivouksen loppuun). Sain myös lahjakortin intialaiseen päähierontaan ja H&Mlle.


Totta kai joululahjojen joukossa oli myös vähän kosmetiikkaa ja semmosta ittensä hemmottelujuttuja! Oriflamen Tenderly-hajuvesi ja -vartalosuihke, ripsari, huulirasva, deodorantti ja suihkugeeli sekä erilaisia Dermosilin rasvoja (joista yks on jo käytössä, eikä siksi kuvassa) tuli kosmetiikkajuttuja - itse asiassa sain myös uuden punasen huulipunan, huultenrajauskynän ja puuterisiveltimen, jotka on tavaroiden peitossa olevassa meikkipussissa jo. Suklaan ja muutaman Teema-astian lisäksi sain myös Lidian tekemiä korviksia, kahvipurkin Lumilta (siellä on myös Muumi-talvikahvia sisällä) ja erikoisyksisarviskaakaota Pinjalta.


Vikana vielä muutama hyödyke, joiden käyttöönotto tapahtuu pian: pinkki led-avaimenperä ja tietokoneen hiiri sekä Derwentin metallipuuvärit ja maailman parhaat Lyran puuvärit, joista oon niin ilonen, että vapaa-aika menee varmaan vaan väritellessä kohta. Ollaan myös menossa nyt kevään aikana käymään optikolla, kun mulla on selvä uusien silmälasien tarve, mutta niitä minun vanhemmat ei halua joululahjaksi laskea (mulla siis on silmälasit, mutta ois jo uusien aika). 

Toivottavasti tykkäsitte, kun tätä oltiin kovasti toivottu! Mitä te saitte joululahjaksi? :)

torstai 1. tammikuuta 2015

Ensimmäiset ajatukset


Oon kauhean huono lupaamaan itselleni mitään ja pitämään sen pidemmän aikaa. Mutta kun eilen illalla Highway-tapahtuman ja kaupungin ilotulitteiden jälkeen parasta viihdettä oli mäkkärin piha ja ihmiset, jotka ei enää pysyny pystyssä (tiiän, että on julmaa nauraa sellaiselle, mutta olisittepa nähny), tajusin jotain tärkeää. Pitää elää viisaasti hetkessä ja antaa asioiden tapahtua, jos on tapahtuakseen. Mie, joka oon tietäny jo 5. luokalta asti, mihin yliopistoon haluan ja mitä ainetta lukemaan, ei tiiä, millanen tulevasta keväästä tulee. Tiiän vaan, että käyn koulussa ja alotan autokoulunkin alle viikon päästä (mikä tuntuu ihan käsittämättömältä), mutta en esim. sitä, miten vietän 18-vuotissynttärit tai miten elämä muutenkaan menee. Ei pidä suunnitella enää niin paljon, että hetkessä uskaltaa tehdä muutakin, kuin miettiä seuraamuksia - mutta kuitenkin viisaasti niin, ettei myöhemmin kaduta. 

Alotin hetkessä viisaasti elämisen heti yöllä. En ottanu uuden vuoden menoihin kameraa mukaan, että en eläisi kaikkea linssin läpi, vaan nauttisin. Kaupungin ilotulitukset oli kuitenkin pettymys, mutta oon myös luvannu itelleni, että valitan tänä vuonna vähemmän, niin en halua jatkaa niistä enää. Jos valittaa vähemmän, voi ehkä ennemmin tai myöhemmin huomata, että saa jotain kauan toivomaansa. Kaikki on kuitenkin niin paljon itestä kiinni, ettei toisia voi syyttää siitä, ettei ite oo uskaltanu yrittää. Ehkä myöhemmin voi yrittää sitten rohkeammin. Ehkä.

Mutta mie oon uskaltanu ainakin tänään yrittää. Se ei oo kuitenkaan ollu minun pyjama- ja leffapäivän pointti, vaan se, että oon vihdoin saanu avata sen pinkin kuoren, jonka sisälle oon vuosi sitten kirjottanu asioita, jotka sillon on ollu elämässä tärkeää. Kolmasosa kirjeestä oli pojasta, jonka tiedän olevani mennyt juttu, mutta nyt voisin vain vaihtaa sen nimen paikalle toisen. Ehkä elämä muuttuu, mutta ainakin neljä ystävää on pysynyt - ihan niinko toivoin ♥

Hyi kamalaa, tammikuun kuvakansio koneelle ja vielä vuodelle 2015. Oonko sittenkään ihan vielä valmis?