Viikonloppu oli mahtava. En oo moneen vuoteen ollu mukana missään kuorojutuissa, mutta tuollaisen intensiivisen treeniviikonlopun jälkeen kyllä muistaa, mitä kaikkea ihanaa siinäkin touhussa on. Vaikka keskiviikko estää muuten minun osallistumisen Ilonlähteeseen, pääsin onneksi huikean Amanin kanssa leirille keskiviikkokuorokauneuden mukana. Oon aina haaveillu, että laulaisin jossaki a cappella kokoonpanossa ja nyt päästiin aika lähelle. Minun musiikillisissa kokemuksissa kuitenkin aivan uudelle tasolle, kun opin niin paljon uutta - enkä vain sitä, miten tehdä Eetulle synttärikortti yön pimeinä tunteina kerrossängyn alta löytyvästä askarteluvarastosta.
Viikonloppu oli myös sellainen, jonka jälkeen halusin käpertyä meiän olohuoneen sohvan nurkkaan ihan yksin ja olla hiljaa. Kuulla erilaista laulua - Taivaslaulua - ja nauttia siitä henkisestä levosta, jonka sain pienen rohkean teon kautta. Ehkä kaipasin vähän hellyyttä äitiltä, mutta sitäkin hiljaa ja hetken, mutta en halunnut kuulla musiikkia tai itse tehdä sitä. Pinkit tulppaanit tammisunnuntaina kyllä kruunasivat kaiken. Oli ihana olla ihmisten kanssa ja laulaa, mutta oli myös ihana tulla kotiin ja olla ihan vaan hiljaa.
Viikonlopun videokuvaussessiot huipentui kuitenkin siihen, kun yksi kansanedustaja (siis niitä, joita kukaan muu nuori ei tunnu tunnistavan minun lisäksi) kuvasi videolle vähän lattiaa ja sitten kehui sitä, miten upeilta me kuulostettiin. Ja niinhän me kuulostettiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti