Ennen tämän päivän kohtuu julmaa arjen alottamista on ollu hyviä päiviä, jolloin stressi ja hoitamattomat hommat ei vielä iskeny vasten kasvoja. Esimerkiksi seikkaileminen auringon perässä Aleksin kanssa päättötyökuvien ottamisen seurauksena ja Venlan kanssa kahvittelua Cafe & Bar 21. Oltiin me myös finally koko kaveriporukallakin syömässä Amarillossa (jonka ruoka on aina yhtä sipulia ja pettymystä). Suurien kiitoksien saattelemana täytyy myös mainita eilinen, jollon aina niin ihana Eevi täytti 18 vuotta ensimmäisenä meiän tyttöporukasta, ja sen kunniaksi olin loppiaisbrunssillakin monien mukavien ihmisten seurassa. Tuntuu jotenkin hassulta ajatella, että toisella on kortti taskussa ja mie alotin tänään oman autokoulu-urakkani (perjantaina eka ajo, paniikkiko edes?!).
Anna, jonka elämä on aina niin kiireistä, oli hetken kadoksissa tänään, kun istuin monta tuntia vaan oottamassa kaupungissa tekemättä yhtään mitään fiksua. Ehti ihan helposti lähteä Lidian kyytiin hetkeksi kenenkään huomaamatta ihan ekstempore, mutta minusta tuntuu, että se stressipallo tulee vielä pian takasi. Ainaki sitte, kun keskiviikkona pitäis olla kuviskoulussa, autokoulussa ja avustajakoulutuksessa. Tykkäänköhän oppia asioita vähän liikaa ja ihmisten lempparipäivä on keskiviikko, kun kaikki kiva halutaan laittaa samalle päivälle?
Tänään on kuitenkin enää tasan 100 to go. Uskokaa tai älkää, kyllä minunkin viinipäivät pian koittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti