Loimuava viikko

Samoihin aikoihin, kun yli 30 000 partiolaista on aloittanut huikean partiomatkansa Japanin jamboreella - siis maailman partiolaisten suurleirillä - me täällä Lapissa pistettiin oma leiri pystyyn vähän pienemmällä porukalla (kaikkien Lapin partiolaisten kesäleiri, mukana melkein puolet jäsenmäärästä eli n. 400 henkeä). Loimu 2015 -leiri on ollu mulla elämässä mukana jo yli puoli vuotta, kun oon tehny leirin viestintää, joten tuntu hullulta, että nyt on heinäkuu ja leiri oikeasti meneillään. Tää oli mulle ensimmäinen suurempi leiri, jolla toimin johtajana ja mulla oli viestinnän alla päävastuulla kuvaustiimi, jota toteutin johtamisharjotuksena partiojohtajaperuskurssille. Poikkeuksellista mulle on myös tällä leirillä ollu se, että oon melkein päivittäin ajanu Rovaniemen keskustan ja Mottimetsän (Rovaniemen Norvajärvellä sijaitsevan tiedekeskus Pilkkeen ja Metsähallituksen leirialueen) väliä töiden takia - se on tehny viikosta myös super rankkaa ja näin jälkikäteen voin sanoa, että en suosittele semmosta rallia kellekkään. En kuitenkaan voinu jättää leiriä välistä, koska partio on mulle niin rakas harrastus ja leirit on parhaimpia osia. Tietäisittepä vaan, miten onnellinen olin, kun muutaman iltavuoroyön jälkeen pääsin leirille ihan yöksi telttaan! En ehkä oo niitä partiolaisia, jotka handlaa kaikki rakenteluhommat ja metsäelämän, koska joskus tuntuu, että oon liian mukavuudenhalunen semmoseen, mutta teltassa nukkuminen ja läsnäolo on mulle tärkeää. Partio on muutenki semmonen henkireikä, joka on pysyny mulla elämässä koko ajan.

Tuntuu vähän vanhalta sanoa "vuosien varrella", mutta todellakin ajan myötä on huomannu vaan enemmän ja enemmän, miten moni ei ymmärrä partiota - se on jotenki mysteeri, joka ei selviä ilman kokeilemista. Leirin tapahtumasihteeri sano eilen leirin lopulla, miten uskomattomalta ja koskettavalta on tuntunu huomata, miten paljon partiolaiset tekee vapaaehtoistyötä yhteisen hyvän puolesta ja on valmiita auttamaan tilanteessa ko tilanteessa rakkaudesta lajiin - se on yks niitä asioita, mikä yllätti aiemmin partion ulkopuolella olleen ja saa usein kiitollisia fiiliksiä aikaan. Joidenkin mielestä partiolaiset on varmasti niitä hulluja sisäsiittosia eräjormia, mutta leirille muutamaksi päiväksi vierailemaan tullu Suomen Kuvalehden toimittaja sanoi leirilehteen häntä haastatellessani, että partiolaiset on leirillä tuntuneet vähän suomenruotsalaisilta - ystävällisiltä, avoimilta ja yhteisöllisiltä. Tuntu hyvältä kuulla sellaiset sanat ihmiseltä, joka ei oo aiemmin ollu missään tekemisissä partiolaisten kanssa. Siksi toivon, että se sama fiilis tulee myös viikon päästä perjantaina ilmestyvän Suomen Kuvalehden jutun lukeville.

Mulle tärkeää on ollu se, miten partiossa saa kasvaa. Usein rohkaistaan ottamaan vähän itteään suuremmat saappaat, joihin yhdessä kasvetaan. Oon ite alottanu partiossa johtamistehtävät yläasteikäsenä, jolloin sain kaverini vastuulleni pari vuotta nuorempien tyttöjen ryhmän. Niiden kanssa mentiin metsään, mukavuusalueiden ulkopuolelle ja viikkotapaamisiin, joissa jokainen huomioitiin ja joita on tyttöjen tultua johtajaikään tullu vähän ikäväkin. Viestinnän jutut löydettyäni omaksi jutuksi, oon tehny lähinnä niitä juttuja. Vuosi sitten syksyllä aloitin netissä julkaistavan lippukuntalehti Näppiksen päätoimittajana herättäen sen uudestaan eloon muutaman hengen porukalla, minkä sivussa oon päivittänyt Napapiirin Tyttöjen lippukunnan nettisivuja ja Instagramia, sekä Lapin Partiolaisten Instagramia ja Facebookia. Oon myös ollu useammassa tapahtumassa valokuvaajana - huipuin kokemus oli ehkä viime kesän Suurjuhla - ja nyt otin siis askeleen johtajuutta kohti, kun pyöritin leirin kuvaustiimiä. Isommat saappaat on myös luvassa leirin jälkeen, kun minut pestattiin ensi vuoden Lapin Partiolaisten vuosittaisen tapahtuman viestintävastaavaksi. Aina vähän kokoa isommat saappaat kerrallaan omien voimavarojen mukaan. Tommi Laitio kirjotti johtajuudesta partiossa aika hyvin ja oon kyllä täysin samaa mieltä kirjotuksen kanssa.

Joka tapauksessa, yks projekti ja homma on saatu taas melkein päätökseen. Itelle ei suuria leirikokemuksia töiden takia ehtiny tulla, mutta Loimublogi on onneksi viikon aikana täyttyny mukavasti, niinko myös Loimun Instagram ja Facebook, jonka lisäksi leiriläiset on postannu kuvia #loimu2015. Kuvia on myös paljon lisää Lapin Partiolaisten Flickr-tilillä ja niitä päivittyy sinne vielä lähiaikoina, niinko Youtubeenki tulee toinen leirivideo. 

Aika väsyttävän viikon jälkeen takki on aika tyhjä, mutta oon hurjan kiitollinen siitä, että saan olla partiossa. Teksti ei ehkä oo järkevää ja naama ehkä kukkii normaalia enemmän, mutta onnellisuus on nyt aika suuri. Sen takia partiota kannattaa kokeilla vaikka ihan hetkenkin ajan.

Kuvat: Anna Enbuske, Essi Koski ja Jenni Korteniemi / Video: Tiia Tuhkasaari