Tiiättekö, nyt on ihan hyvä. Pölypallot on poissa ja mulla on puhtaat lakanat, joihin voin kellahtaa nukkumaan heti kun haluan. Mulla ei oo vähäksi aikaa pakollisia kouluhommia (mitä nyt neljän aineen kirjotuksiin pitäis lukea...) ja käden ulottuvilla on niin paljon suklaata ko sielu sietää. Me käytiin toissa päivänä perinteisesti minun ja Lidian kokoamalla porukalla syömässä joululoman kunniaksi joulujuhlan jälkeen, ja kotiin tultua päätettiin pitää äitin kanssa pieni paussi kaikista hommista Joulupukki ja noitarumpu -leffan merkeissä (VHS totta kai!).
Tuntu hassulta, kun Lidian perheen viime sunnuntaisissa pikkujouluissa juttelin 11-vuotiaalle tytölle, joka kerto mulle ihan innoissaan joulussa parasta olevan lahjat (luonnollisesti niitä oli tulossa paljon, koska tää nuori neiti oli kuulema ollut todella kilttinä). Myönnän, että lahjojen saaminen oli pienempänä ehdottomasti ykkösjuttuja joulussa, mutta nyt vaan kaipaan sitä joululoman rauhaa. Vaikka tää syyslukukausi ei oo ollu yhtä kiireinen ko viime vuotinen Laulavan joulukortin takia, niin oon silti ihan älyttömän väsyny. Oon jotenki onnistunu keräämään kaikesta mahollisesta stressiä, enkä yhtään keskittymään kunnolla mihinkään, mikä on puolestaan turhauttanu entisestään.
Meiän perhe viettää joulua tuttuun ja turvalliseen tyyliin: eilen tuotiin kuusi sisälle ja koristelin sitä onnellisena, tänään aamulla herättiin aikasin käymään haualla ja tultiin kotiin kattomaan Lumiukko ja syömään joulupuuro (voitte kuvitella, miten huikea annos mulla puuron inhoajana oli). Luvassa on vielä joulusauna ja illalla isovanhemmat tulee meille syömään ennen ko yhessä availlaan paketteja, joita ei kyllä (onneksi!) pukki tänäkään vuonna tuo. Muutamat kavereiden lahjat oon ehtinytkin availla ja antaa omani heille - nää on kyllä niitä hetkiä, kun tajuaa, miten hyvin omat ystävät tuntee sinut. Kiitos ♥
Vielä ennen evankeliumikohdan ettimistä aattelin soittaa muutamat joululaulut ja syödä vähän suklaata.
Rauhallista joulua kaikille ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti