sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Pynskypäiväonnellisuus


Jouluateria on nyt syöty kolmeen kertaan ja Tapsat tanssittu, joten on vihdoin ekan "pynskypäivän" vuoro. Jätin suosiolla alennusmyyntiryysikset väliin ja hautauduin peiton alle ihan omaan rauhaan. Tein ennen joulua aika kohtalokkaan teon - joskus kutsun sitä melkein virheeksi, mutta en ihan vielä - ja hommasin itelleni Netflixin rehellisesti sanottuna kohtuu lyhyen harkinnan jälkeen. Todennäköisesti siis maratoonaan pynskypäivän kunniaksi joitain sarjoja ihan kunnolla, ja sitten harmittelen, etten kattonu jotain hyvää leffaa, jonka oisin pitemmän aikaa halunnu jo nähä.

En varmaan ala tekemään erillistä lahjapostausta, mutta asiasta kiinnostuneille voisin kiteyttää lyhyesti paketeista paljastuneen mm. Marimekkoa, Iittalaa, kauan toivottuja kirjoja ja isoäidin tekemä iso punainen neuletakki. Lahjojen arvosteleminen ei oo minun juttu, mutta voin rehellisesti myöntää odotetuimman lahjan olleen Adelen 25, joka kyllä yksistä kääreistä onneksi paljastuikin. Suurena Adelen fanina voitte kuvitella, miten vaikeaa on ollu, kun uutta levyä ei oo saanu hankkia (tiesin, että saan sen joululahjaksi), eikä uusia biisejä oo voinu kauheasti kuunnella, jos levyä ei oo ollu. Aattoiltana kuitenkin laitoin rätisevän cd-soittimen päälle ja kuuntelin sängyllä istuen koko levyn läpi. Melkein itkin, kun olin niin onnellinen. 

Ps. Kun Adele tuli puheeksi, niin pakko sanoa, että oon vähän katkera keikkapäivien ja pääsykoepäivien päättäjille, koska mulla on just Adelen Tukholman keikan kanssa samana päivänä sosiaalipsykologian pääsykokeet iltaviiteen asti. Melkein kuolen kateudesta niille, jotka pääsee Adelen keikalle. Se on minun suuri haave.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti