lauantai 6. helmikuuta 2016

Ällösöpöt toripolliisilla


Elämä on ollut yhtä vuoristorataa. Ensin ollaan oltu huipulla, josta ollaan kiljuen ja kovaa vauhtia tultu alas. Noustu taas hitaasti ylös huippua kohti, mutta heti sen saavutettua taas kiljuttu pelosta alas tullessa - ehkä loppumetreillä kiljuttu jopa ilostakin vähän, en ole ihan varma. Pää on ollut myös yhtä sekaisin kuin karusellin jälkeen. Pyörityksen jälkeen oon vaan epämääräisesti haparoinu johonki suuntaan, ennen kun joku on napannut kiinni ja istuttanut penkille huokaisemaan hetkeksi. Huvipuistoissa voi olla hauskaa hetken, mutta hattaraa ei voi syödä mahan täytteeksi, eikä isot pehmolelut tuo onnea. Peilitalossa itsestä saattaa heijastua hauska kuva itsestään ja maailmasta, mutta lopulta sellaiset peilit vaan vääristävät kuvaa niin kauan kuin pysyy siellä.

Oulussa oli kuitenkin huippua. Yhden yön kulttuurimatka alkoi eilen junalla ja tänään tultiin jo kotiin äitin ja mummin kanssa. Koko reissun tarkoitus oli käydä katsomassa teatterissa Taivaslaulua, joka me ollaan kaikki luettu, mutta salaa kyllä odotin oikeasti aika paljon sitä, että pääsin ekaa kertaa käymään Lotan luona. Taivaslaulu oli hieno esitys, jota kyllä ikävästi häiritsi muutama keski-ikäistä naista, jotka puhuivat taukoamatta kovaan ääneen näytöksessä. Ennen väliaikaa tein kuitenkin palveluksen itselleni ja muille lähellä istuneille katsojille, ja pyysin naisia olemaan hiljaa. Vaikka olin ylpeä itestä, niin hävetti niiden naisten puolesta, että 18-vuotiaan pitää alkaa huomauttamaan teatterikäyttäytymisestä tuolla tavalla.

Reissun huippuhetkiä tämän päiväisestä Pannun ruuista ja Roosterin kahveista huolimatta oli eiliset väsyneet naurut Lotan ja Teemun kanssa teatterin jälkeen. Meillä oli hyvää punaviiniä ja lempparisuklaata, joita nauttiessa tuli höpöteltyä kaikenlaista. Tänään oli taas vähän vaikeaa juna-asemalla halata heipat, kun sitä aina hetkittäin muistaa, miten kaipaa letityshetkiä toisen kanssa ja loppujen lopuksi tykkää hymyillä sille, kun toiset ällösöpöilee välillä.

Pian kuitenkin mekko päälle ja kuuntelemaan pitkästä aikaa näiden lempparityttöjen kanssa toivottavasti ainakin niitä sanoja, joita itse voisin myös sanoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti