Terveisiä varsin inkivääriteenhuuruisesta talosta. Läheisillä kiertänyt kevätflunssa päätti iskeä minuunkin nyt heti töiden alettua, ja alan jo vähän tuskastua tähän niiskutteluun. Sillon, kun tuli vielä päivät istuttua koulussa, kipeänä oleminen ei ollu niin iso murhe. Nyt kuitenkin töiden lisäksi ois pitäny alottaa pääsykokeisiin lukeminen, mutta voimat ei oo millään riittänyt. Lukusuunnitelmaa tehdessä oksennus kävi suussa, joten suunnitelmat vaihtui selviytymiseen. Ja töistä ei oo auttanut olla ekalla viikolla pois, joten oon aina päivän aluksi nostellut työpöydälle selviytymispaketin, jonka voimalla oon pitänyt äänen elossa aina aamusta alkaen. Iltaisin me ollaan äidin kanssa kahdestaan kotona ollessa niiskuteltu sitten yhdessä ja naurettu ääni käheinä ihan pöljille jutuille - minkäs sille voi, jos on pää täynnä räkää ja ajatukset kulkee hitaamman puoleisesti. Yhteisiä hetkiä on löytyny myös sarvikuonolla huuhtelusta, oksennusvadin etsimisestä ja erilaisten poppaskonstien kokeiluista.
Tärkein juttu, millä sais parannuttua varmasti, on kuitenkin lepo. Sitä on helposti alkanut taas unirytmi kääntyä ihan hulluksi, kun oon yötä myöten valmistellu meidän lippukunnan uudistettuja nettisivuja. Kun lopulta oon päättynyt sänkyyn, oon vielä hyvän tovin räpläilly puhelinta - ryhmäkeskustelu räjähtää viesteistä, Instagramissa on mennyt paljon ohi, Snapchatin My Storyt on selailematta ja kaiken lisäksi minusta on tullu HS.fi-uutisaddikti. Vaikka lopulta yrittäisinki levätä ja nukkua, unen saamisessa kestää. Hemmetin sininen valo.
Siksi offline-aika klo 22-07 kuulostaa nyt aika hyvältä. Eilen jo yritin, ja jos rehellisiä ollaan, niin huomaamattani jo 22.05 selailin Facebookia. Anna, puhelin pois. Yritä ees. Ja äiti ainakin jaksaa muistuttaa - ehkä ihan hyvä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti