Jotenki sitä jo muutaman työttömyyspäivän jälkeen aivot lyö tyhjää. Tai ei nyt tyhjää, mutta ei oikein oo mitään sanottavaa. Elämä tuntuu niiltä harvoilta lomapäiviltä, kun voi oikeasti ottaa rennosti ja olla koko päivän yöpaidassa. Eroa entiseen on vaan se, ettei tää oo lomaa. Tää on minun arki. Paljon tekevänä ja pää kolmantena jalkana menevänä ihmisenä rehellisesti sanottuna kotona makaaminen on ollu mulle tuskaa - mutta tullut toisaalta täysin tarpeeseen. Oon kuitenkin onnellinen siitä että sunnuntaina kympiltä hyppään bussiin ja kohti riparia, jolla oonkin muutamat päivät tekemässä niitä juttuja, joilla on oikeasti väliä (koska viime päivien Netflix-maratooneista en oo saanu semmosta fiilistä).
Joskus kristittynä oleminen on hassua ja viidentenä työttömyyspäivänä hain Mäkkäriin töihin. Ylioppilastutkintolautakunnan kirjettä ja työkkärin soittoa odotellessa juon samppanjaa, ja mulla on oikeastaan kaikki ihan hyvin. Vähän vaan palelee, eikä yksin nukkuminen tunnu enää kivalta.
Joskus kristittynä oleminen on hassua ja viidentenä työttömyyspäivänä hain Mäkkäriin töihin. Ylioppilastutkintolautakunnan kirjettä ja työkkärin soittoa odotellessa juon samppanjaa, ja mulla on oikeastaan kaikki ihan hyvin. Vähän vaan palelee, eikä yksin nukkuminen tunnu enää kivalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti