sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Tää on matka, joka vasta alkaa


Roihu-viikko piti sisällään suurta iloa, suunnatonta surua, uusia tuttavuuksia syömässä karkkipussit aina uudelleen ja uudelleen tyhjäksi, saippuakuplien puhaltelua, ihania kohtaamisia vanhojen ystävien kanssa, telttaöitä kannon päällä nukkuen, lukemattomia valokuvia (koska toimin leiripestissä valokuvaajana ehkä maailman parhaimmassa tiimissä) ja niin paljon naurua, että mahaan sattui. Näin Kaartin soittokunnan, Jenni Jaakkolan, Sannin, Roope Salmisen ja Jon-Jon Geitelin lähietäisyydeltä sekä opin Joonas Linkolalta (@joonaslinkola) ja Henrik Koskelolta (@hentus), miten laitetaan fiidit kuntoon. Välteltiin leiritreffeille pyytäneitä huivikaulaisia poikia kavereiden kanssa, kun samalla metsästettiin leiriheiloja jostain muualta. Pitkistä ja tuskaisista bussimatkoista huolimatta reilun viikon partioleiri oli taas ihan huikea kokemus, ja oon aika onnellinen siitä, että kahen viikon päästä nään meiän tiimin taas.


Syksyn lähestyessä multa on alettu taas lakkiaisten tapaan kysellä paljon siitä, mitä teen tulevaisuudessa. Oon ollu kesän aika ok välivuoden suhteen, ja hermoilu loppu myös saatuani työpaikan koko vuodeksi hyvällä tuntimäärällä. Viime päivinä elämä on tuntunu kuitenkin aika tylsältä: en muutakkaan omaan asuntoon (tai Helsinkiin, jonne toivoin muuttavani), en päässy opiskelemaan, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, minne haen ensi keväänäkään. Eilen yksissä juhlissa olleena tuntui vahvasti siltä, että muiden elämä menisi jotenkin paljon enemmän eteenpäin ja ite junnaisin paikoillaan Rovaniemellä - mikä ei tavallaan tietenkään oo totta, mutta tuntuu hassulta, että syksy ei enää alakaan tuttujen tyyppien kanssa koulussa ja tuun täyttämään vuoden aikana kaksikymmentä asuen vielä vanhempien luona (mikä ei tietenkään oo paha, mutta en ajatellu elämäni menevän niin). 


Mulla on vielä viikko lomaa työttömyyspäiviä jäljellä ja vaikka aattelen, että oon kesän aikana tehnyt ihan hirveästi, tuntuu, että kaikki on vielä tekemättä. Alotin viimeiset hetket ennen töiden alottamista ihanan Reinon keikalla, ja oon varma, että aion tehä vielä yhtä huippuja asioita viikonkin aikana (ja ehkä myös kuljettaa kameraa mukana, vaikka Roihun jälkeen onkin Nooran sanoin kuvausähky).

Kuvat on minun ottamia. Lisää meiän huipputiimin ottamia kuvia Roihulta löytyy tästä painamalla!

(Ps. Juhlien järjestäjälle tiedoksi, että kaikesta huolimatta oli huikean kivaa ja oot ihana ♥)

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Ylioppilaskirjoitushelppiromaani

Kirjotukset on vähän niinko juoksukisa, jossa ei tavoitella parasta aikaa, vaan loistavinta tyyliä ja matkaa. Voittaja on se, joka taidokkaasti juoksee pisimmälle. Tuomarina tässä kisassa on kuitenkin sellainen taho, jonka toimista ei voi aavistaa mitään etukäteen, joten varaudu kaikkeen ja tee parhaasi. YTL osaa olla bitch, ja usein se onkin. Varsinkin niille, jotka uskoo, että lukiosta selviää lukematta läpi. Tulevaisuus on tässä ja nyt, ja opiskelu on tärkeintä sen kannalta.

Oisin kaivannu ite jonkulaista tsemppausta ja hyviä vinkkejä siihen, miten lukea ja valmistautua kirjotuksiin. Vaikka vinkit ei välttämättä nyt hyödyttäisikään, toivottavasti mahdollisimman moni pistää ne korvan taakse ja muistelee sitten kun aika on (vaikka tästä tuli jumalaton romaani). Vastaan mielelläni myös ylppäreitä liittyviin kysymyksiin nyt ja tulevaisuudessa!

Start where you are. Use what you have. Do what you can.
Arthur Ashe


 Pari sanaa minusta opiskelijana 
Oon yksi niistä ärsyttävistä tytöistä, jotka ei yleensä lue kokeisiin ja voivottelee aina kokeiden jälkeen, miten huonosti meni. Sitten sieltä kuitenkin tulee joku kiitettävä arvosana. En oo oikein koskaan oppinu lukemaan kokeisiin, koska oon pärjänny hyvin sillä, että oon hereillä tunneilla, kirjotan siellä hyvät muistiinpanot ja muutaman kerran selailen niitä. Opin yleensä parhaiten kirjottamalla ite tai keskustelemalla muiden kanssa.

Koska en oo koskaan varsinaisesti osannu lukea kokeisiin, mulle kirjotuksiin lukeminen oli tosi iso haaste. Tavotteet on aina ollu korkealla, ja hyvien arvosanojen eteen pitää tehdä töitä. Lopulta en tajunnu kirjotusten tulevan niin nopeasti, niin valmistautuminen jäi turhan vähäiseksi.

Kirjoitin syksyllä 2015 pitkän englannin (C) ja evankelisluterilaisen uskonnon (M). Kirjoitin keväällä 2016 äidinkielen (E - hiton pistettä vaille L kiitti YTL), lyhyen matikan (M) ja psykologian (E), joiden lisäksi uusin englannin (M). Kurssien keskiarvona englannista 7, uskonnosta 10, äidinkielestä 9, matikasta 9 ja psykologiasta 10. Kirjoitin omasta mielestä hyvin - eli oon tyytyväinen - vaikka ehkä joistakin aineista "suoriuduin omaa tasoa huonommin". Omana tavotteena oli se, ettei todistuksessa oo yhtään M huonompaa arvosanaa ja siihen lopulta pääsinkin.

Minun oma opiskelutausta ja arvosanat auttaa ehkä ymmärtämään, millaisia ohjeita osaan antaa: mikä taso mulla on ja mitä vaatimuksia tiettyihin arvosanoihin on. Toki omasta mielestä kokeet on tosi vuosikohtasia, ja esim. meiän matikan yo-koe oli täysin erilainen kuin aiemmin.

 Yleisiä ohjeita 
  • Älä ota isompia projekteja kirjotusten alle. Vaikka voisitkin keskittyä useampaan asiaan, ja kirjoitusten ohella tulee olla muutakin elämää, niin suuremmassa projektissa mukana oleminen on vaikeaa. Yleensä joko projekti tai kirjoitukset kärsii. Itse olin mukana Lapin Partiolaisten suurimman vuosittaisen tapahtuman järjestämisessä helmikuun puolivälissä, ja näin jälkikäteen ajateltuna uskon sen vieneen aika paljon voimavaroja lukemiselta.
  • Älä tietoisesti hakeudu aloittamaan parisuhdetta. Uusi elämäntilanne vaatii aina sopeutumista, ja parisuhteen alussa aikaa vie totuttautuminen "meihin" ja yhdessä olemiseen sekä haluaa mahdollisimman paljon olla sen toisen kanssa. Se vie energiaa ja aikaa lukemiselta. Jos kuitenkin satut löytämään sen oikean, niin älä anna kirjoitusten estää seurustelua - mutta älä myöskään anna seurustelun vaikuttaa kirjoituksiisi. (Itsehän siis aloin seurustelemaan kirjoitusten alla, joten tiiän, mistä puhun.)
  • Aloita ajoissa. Konkreettisesti tää tarkottaa sitä, että syksyn kirjotuksiin lukeminen pitää aloittaa heinäkuussa (NYT!), ja kevään kirjoituksiin voi ihan hyvin lukea jo ennen joululoman alkamista. Sitä alkaa myös helposti hakemaan kavereilta tukea siitä, että ei ole vielä aloittanut lukemista. Voin luvata, että kaveritkin aloittaa helpommin, jos joku on aloittanut jo ennen heitä ja sanoo sen ääneen.
  • Älä hanki Netflixiä. Ehkä yks isoimmista virheistä, jonka tein ennen ylppäreitä. Oli paljon helpompaa laittaa uusi jakso pyörimään kuin tarttua kirjaan. Toisaalta välillä sain rytmitettyä lukemista ajattelemalla, että jos luen seuraavan tunnin, niin voin katsoa yhden jakson lempparisarjaa. Sen jälkeen aina jatkoin lukemista.


 Lukeminen 
  • Älä lue väsyneenä tai pakota itteä liikaa. Väsyneenä luonnollisesti asiat ei jää päähän, joten sillon luetut sivut on turhaa työtä. Ittensä pakottamisella tarkotan sitä, että ilman motivaatiota lukeminen on vaikeaa, ja tuskastellessa tuskin keskityt. Tee siis hetki vaikka jotain kivaa, ja yritä sen jälkeen uudestaan.
  • Tee lukusuunnitelma. Kirjoita se kalenteriisi, ja merkitse siihen kaikki menot, jotka tiedät jo etukäteen. Merkitse sivumäärät, lukutunnit tai konkreettiset jutut, joita aiot opiskella, ei ympäripyöreästi vain jonkin aineen nimeä. Merkitse myös vapaapäivät lukusuunnitelmaan. Älä myöskään huijaa itseäsi lukusuunnitelmaa tehdessä: tiedät itse parhaiten, miten paljon ja milloin pystyt lukemaan.
  • Pidä välipäiviä, mutta älä laiskottele. Kirjotusten ohellakin pitää olla muuta elämää, ja välillä on hyvä lepuuttaa aivoja. Muista kuitenkin kirjata välipäivät lukemisesta myös lukusuunnitelmaan, äläkä jousta niistä. "Luin eilen niin paljon" ja "Luen huomenna tämänkin päivän edestä" on niin kuluneita lausahduksia, jotka ei kumminkaan pidä paikkaansa. Jos oot suunnitellu lukevasi, pidä siitä kiinni. Yllättävät menot (työhaastattelut yms.) on erikseen, mutta kaverin yllättävä kahvikekkerikutsu on huono tekosyy.
  • Tee muistiinpanoja. Ihmisen on tutkitusti todistettu oppivan paremmin kirjoittamalla tekstiä käsin. Älä kuitenkaan kopioi tekstiä suoraa kirjasta, vaan muotoile se itse uudestaan. Silloin tulee myös ajateltua enemmän sitä, mitä se tarkoittaa. Pyri omissa muistiinpanoissa liittämään se tieto johonkin muussa kirjassa olevaan asiaan - eri kurssien ja oppiaineiden tietoja saa ja kannattaa hyödyntää tilanteen mukaan ristiinkin.
  • Jätä puhelin pois, muista syödä ja pidä taukoja. "Katon nää WhatsApp-viestit vaan nopeasti" ja "Lähetän snäpin kaverille" on taas niitä juttuja, mitkä ei toteudu koskaan, vaan puhelinta jää näpräämään pidemmäksi aikaa. Jätä siis puhelin rauhaan, ilmota vaikka kavereille lukevasi ja vastaavasi myöhemmin viesteihin. Tehokkaan opiskelun edellytyksenä on myös virkeä olotila, joten syö välillä, että verensokeri nousee ja pysyt hereillä. On myös tutkittu, että opiskeluun on helpompi keskittyä, kun välillä pitää esim. 10 minuutin taukoja lukemisesta (tämän takia koulussakin on aina välitunnit).
  • Lue mielummin itse määrittämäsi kellonajan verran, älä sivumäärinä. Jos ajattelet lukevasi päivittäin 20 sivua, helpommin vain vilkuilet ne läpi ajattelematta niiden sisältöä sen kummemmin. Jos ajattelet lukevasi kaksi tuntia päivässä niin pitkälle kirjoissa kuin vain siinä aikana ajatuksen kanssa pääset, tulokset on parempia, ja luovuttaminen helpompaa.
  • Motivoi kaverit mukaan. Lukekaa yhdessä kirjastossa tai kahvilassa. Sopikaa vaikka tekevänne tietyt matikan tai kielen kertaustehtävät tiettyyn päivään mennessä, jolloin tarkistatte ne yhdessä (toimii myös paremmin, jos tehtävien tekemättä jättämisen joutuu korvaamaan kaverille esim. shottina, joka tuntuu opiskelijan lompakossa varmasti). Hiljentäkää yhdessä ne ryhmäkeskustelut - ette ehkä silloin koe jäävänne mistään paitsi.


 Vikana päivänä ennen koetta 
  • Älä lue enää. Oot niin valmis kuin voit olla sillä lukemismäärällä, joka sulla vikana iltana on. Viimeisten hetkien paniikissa et tuu oppimaan enää mitään uutta, ja panikoit varmasti sitä kaikkea, mitä pitäisi sittenkin vielä muistaa. Pysy siis kaukana seuraavan päivän kokeen kirjoista, muita aineita voit toki lukea.
  • Tee asioita, joita tykkäät tehä. Voit esim. nähdä kavereiden kanssa, katsoa leffaa tai Netflixiä, käydä lenkillä... Itellä helpotti pianon soitto, mutta nää jututhan on aina niin yksilökohtasia.
  • Nuku tarpeeksi. Unen merkitystä ei voi koskaan painottaa liikaa. Mee siis ajoissa nukkumaan, vaikka kymmenen aikaan illalla, jollon sängyssä pyörimiseen jää vielä hyvin aikaa. Koululla pitää olla yleensä tosi aikasin verrattuna suurimman osan normaaliin päivärytmiin varsinkin lukulomalla. Älä myöskään stressaa nukkumista, koska sillon uni ei tuu.
  • Katso kaikki seuraavan päivän tavarat valmiiksi. Tällä tarkotan sitä, että pakkaa ne kynät sun muut jo edellisenä päivänä ja valitse vaatteet, jotka on rennot (ja lämpimät, ainakin meidän koululla on ollut aika viileä!) päällä. Et halua panikoida tämmösiä asioita enää aamulla.
On ihan ok jännittää viimisenä päivänä ennen koetta. Ennen tekstitaidon koetta itkin illalla, kun mulla jännitti se niin paljon. Toki myös ylppäreitä yleensä tule stressattua aika paljon, niin jossain vaiheessa stressiki purkautuu (mulla ainakin itkuna). Voin luvata, että kaikki muutkin on samassa tilanteessa.

 Eväät 

Ne paljon puhutut eväät kuuden tunnin uurastukseen! Tee hyvät eväät, mutta muista, ettet oikeasti oo menossa eväsretkelle. Harvoin ehdit syödä mitään upeaa lounasta koetta tehdessä, joten panosta helposti syötäviin juttuihin. Ei myöskään kannata kokeilla mitään uutta ruokaa, sillä jos se maistuukin kamalalta, oot sen armoilla kokeessa. Nälkäsenähän ajatukset ei pysy kasassa. Kannattaa myös muistaa se, että kokeisiin ei luonnollisesti kannata ottaa sottaavia eväitä! Paperit pitää palauttaessa olla puhtaat, ja et voi ottaa itellekkään mitään nenäliinoja mukaan käsien puhistelua varten.

Mulla on ollu kaikissa kirjotuksissa mukana kaks tai kolme leipää, viinirypäleitä ja suklaata sekä juotavana kahvia ja vettä. Ekoissa kirjotuksissa mulla tais olla mukana myös pullo mehua, joka jäi juomatta. Yleensä aina kokeen aikana söin yhen leivän ja join kupin kahvia, jonka lisäksi napostelin nopeasti verensokeria nostattavia viinirypäleitä ja suklaata. Kokeen jälkeen yleensä syön salista jääneet eväät, koska kokeen aikana ei ehdi syödä paljoa, ja salista tullessa maha kurnii aika kivasti. Kavereilla on ollu eväänä hedelmiä, pähkinöitä ja miniporkkanoita, jotku puolestaan tuo kokeeseen pari palaa pitsaa ja limpparia.

Pakkaa eväät läpinäkyviin rasioihin. Ota kaikki pois niiden kääreistään. Revi pulloista yms. etiketit ja muut tekstiä sisältävät jutut pois. Nää ohjeet ainakin meidän koululla on, minkä lisäksi eväät tarkistetaan saliin tullessa. Joillakin kouluilla oon nähny olevan tarjottimia eväitä varten, mutta meillä eväät laitetaan pöydän vieressä olevalle tuolille.

 Kirjotustilanteessa 
  • Älä luovuta. Ylioppilaskirjotukset on se hetki, jollon viimisetkin tiedonjyvät käytetään, eikä aleta nössöilemään. Kaikilla on kokeissa heikkoja hetkiä, jollon tekis mieli laskea kynä alas lopullisesti ja odottaa sitä hetkeä, kun pääsee salista ulos - tai vaan kävellä pois. Älä kuitenkaan hitto vie luovuta sillon, koska tiiät itekki, että osaat varmasti vielä jotain, jonka voit kirjottaa kokeessa. Kukaan ei paheksu, jos istut salissa yksin viimiseen minuuttiin asti, mutta moni ihmettelee niitä, jotka kävelee ensimmäisenä klo 12 ulos salista.
  • Pidä taukoja. Suomalaisessa koulujärjestelmässäkään ei turhaan oo välituntikäytäntöä, vaan aivot tarttee hetken hengähdystaukoja. Yleensä muistaa jotain sillon, kun ei tuijota tyhjää paperia paniikissa. Syö siis välillä, käy vessassa vaikkei hirveä hätä oiskaan. Älä jää kuitenkaan haaveilemaan, koska koeaika menee nopsaa ja varsinkin reaaliaineissa jokanen minuutti on käytettävä hyödyllisesti.
  • Tarkista, tarkista, tarkista. Vihasin yli kaiken kokeiden tarkistamista koulussa, enkä oikeastaan koskaan jaksanu tehä sitä koeviikolla. Kirjotussali on kuitenkin vähän eri paikka, kun normi koe. Vaikka pienet huolimattomuusvirheet unohtuukin nopsaa kokeen jälkeen, niin varmasti harmittaa, jos pisteet putoaa semmosten takia - varsinkin, kun tietää itekkin, että tarkistamalla siltäkin ois voinu välttyä. Kaikki pisteet talteen, eikö niin?


 Kokeen jälkeen 
  • Jos haluat tietää oikeat vastaukset ja oot varma oman osaamisen kanssa, käy tsekkamassa Abitreenien sivuilta oikeat vastaukset ja mahdolliset lähetykset YTL:n taholta.
  • Jos et halua enää ajatella mennyttä koetta, se ei mennyt omasta mielestä hyvin tai sulla on epävarma olo vastausten suhteen, älä käy Abitreenien sivulla. Siitä tulee sillon vaan paha mieli, etkä käytännössä voi tehdä vastauksille enää mitään.
  • Tee jotain kivaa. Kirjotukset on stressaava tilanne ja ite mielelläni tein aina kokeen jälkeen jotain helppoa (katoin Netflix, kävin kahvilla kaverin kanssa...), jotta sai hetkeksi ajatukset muualle. Jos sulla on kokeita vielä tulossa, ois kuitenkin hyvä lukea vielä kokeen jälkeen jotain, ettei rutiini katkea. Toki eri asia, jos sulla on lisäaika ja oot istunu esim. viiteen illalla salissa. Sillon voi olla ehkä parempi pistää kirjat kiinni sille päivälle. Tässä kannattaa vähän seurata omaa jaksamista! 
 Arvosanat saatuasi  
  • Jos oot tyytyväinen arvosanoihin, ole onnellinen ja nauti siitä tunteesta.
  • Jos et oo tyytyväinen ja matkaa seuraavaan arvosanaan on paljon, päätä uusimisesta pian. Uusinnoista jää aina parempi arvosana käteen, joten mitään ei tavallaan menetä.
  • Jos aine jäi esim. pisteen päähän paremmasta arvosanasta tai koet lopullisen arvosanan epäoikeudenmukaiseksi, voit aina valittaa. Sillon kannattaa olla ekana yhteydessä alustavat pisteet antaneeseen opettajaan. Koe voidaan siis lähettää uudelleen tarkistettavaksi, ja se maksaa aina 50 euroa per koe. Maksun saa takaisin, jos pisteet nousee lautakunnassa. Kannattaa kuitenkin eka jutella korjanneen opettajan kanssa mahollisuuksista pisteiden nousuun. Ite kävin tän rumban äikän kanssa, enkä kadu, vaikka toki päätös harmittaa edelleen!

Tsemppiä ♥

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Elämä on juhla


Meillä on tänään saksalaistyylinen perheillallinen. Kun avioliitto on kestäny neljäsosan vuosisadasta, niin se on juhlistamisen arvoinen hetki. Oon ollu viimeisen puolen vuoden aikana niin monissa juhlissa ja tavannu niin monia ihmisiä, että oon ymmärtäny olevani joidenkin asioiden osalta tosi etuoikeutettu. Vaikka kaikilla on elämässään omat vastoinkäymiset, joita ei voi vertailla toisiinsa, saan olla kuitenki kiitollinen, siunattu ja onnellinen perheestä, jonka kanssa tänäänkin illalla voin ihan huoletta istua bratwursteille ja potkille sekä saksalaisille oluille. 


Juhlissa sitä on (skumppalaseineen) niin onnellinen. Ympärillä on rakkaat ihmiset ja tunnelma on (yleensä ainakin) niin ihana, että juhlia haluais vaan jatkaa ja jatkaa. Haluaisin vielä kerran laittaa terassille viirit ja viettää kesäiltaa hyvällä porukalla, mutta jotenkin tuntuu, että aina kaikkien aikataulut menee ristiin. Toisaalta, enpä ole vielä yrittänytkään.

Kun kesässä kiertää monet rippijuhlat, sitä huomaa olevansa lähellä toisia. Koska ripareiden työntekijöitä ei oo pakko kutsua juhliin, mulla on joka kerta tosi etuoikeutettu olo olla paikalla. Monet ei ymmärrä, miten tärkeä juhla rippijuhla on, mutta toisaalta se ei mullekaan ole se ykkösjuttu syödessä viidettä kakkua monien juhlien jälkeen. Usein on paljon onnellisempi siitä, että saa juhlistaa toista ihmistä ja huomata, miten tärkeää läsnäolo on juuri sillä hetkellä. Halaus ja kiitos varmasti merkitsee jotain, eikä heihei ja oven sulkeminen todellisuudessa ole loppu millekään.


Vaikka kuulostaa runolliselta paskapuheelta, niin aattelen kuitenkin, että elämä on suurin juhla, jossa me ikinä tullaan olemaan. Kaikissa juhlissa on niitä hetkiä, kun joku saattaa itkeä tirauttaa tai avautua syvimmistä salaisuuksistaan, tulla loukatuksi tai jotain muuta. Me kuitenkin täytetään elämämme niillä rakkailla ihmisillä, onnellisilla hetkillä ja tehdään elämästämme ainutlaatuista. Siksi tuntuu tosi epäoikeudenmukaselta, että aamulla herää uutisiin siitä, kuinka joku on menny kuokkimaan toisten juhlia ja lopettanu ne rekalla toisten tahtomatta.

Olen ruokakuvien ystävä, joten omasta juhlapäivästä huolimatta heiluin tietenkin kameran kanssa ruokapöydän ympärillä onnellisena. Essi kuitenkin otti muut, kiitos siitä!

torstai 14. heinäkuuta 2016

Maailma muuttuu, niin minäkin


Ajatus välivuodesta ei tunnu enää yhtä pelottavalta, mitä se tuntu aiemmin. Vaikka en sinänsä oo koskaan aatellu, etten selviäis välivuodesta, sen kohtaaminen on ollu mulle osittain haastavaa. Se on tarkottanu mulle sitä, ettei elämä mee aina niin kuin sen haluais menevän. Sama asia on tullu selväksi viime aikoina myös muutenkin, kun sunnuntaiaamuna herätessä keittiön lattialla oli niin paljon vettä, että oli jo ihan aito huoli - syystäkin. Joskus myös ihmiset ei ookkaan sellasia, miltä ne aluksi vaikuttaa: lopulta saattaa joutua kohtaamaan aika ison pettymyksen, loukkauksen ja ikävän yllätyksen. Ei mennyt niin kuin piti. 

Tuleva vuosi ei kuitenkaan voi tuottaa mulle pettymystä, koska mulla ei oo juurikaan odotuksia sen suhteen. Rehellisesti sanottuna tuntuu hassulta, etten kävele minkään koulun ovista syksyllä sisään, mutta oon voinu rauhotella itteäni hetken jo sillä, että minua odottaa kiva työpaikka. Vaikka suunnitelmia oon muutenkin tehny aika varovaisesti, oon päättänyt meneväni Antti Tuiskun keikalle joulukuussa, ehkä festareille marraskuussa ja lukevani edes jotain myös ennen kuin pitää taas lukea pääsykokeisiin (rehellisesti sanottuna hakukohde on myös aika haussa just nyt). Lukemisen aion alottaa kuitenkin jo tänään jollakin pokkareista, jonka ostin eilen, kunhan päästään äitin kanssa Kerro minulle jotain hyvää -leffasta kotiin.


Kun tiistai-iltana lähen meiän Napapiirin Sankarit -leirilippukunnan kanssa kohti Hämeenlinnan Evolla olevaa Roihua, elämä tuntuu myös erilaiselta kuin aiemmin. Kuusi vuotta sitten olin samoissa maisemissa Kilkkeellä, mutta sillon olin paljon pienempi partiolainen, joka ihaili vanhempia partiolaisia ja meni niiden ohjeiden mukaisesti erilaisissa ohjelmissa. Tällä kertaa tuun olemaan yks niistä vanhemmista partiolaisista toteuttamassa omaa palvelutehtävää (oon valokuvaajana, kuinka moni on yllättyny?). Jotenkin en oo tajunnu koko leirille lähtemistä vielä, mutta ainakin oon ettiny pari vuotta hukassa olleen puukkoni valmiiksi ja päättäny, että ainakin yritän olla semmonen vanhempi partiolainen niille pienemmille, jollasta ite olisin siinä iässä tarvinnu.

Muistatteko Kaapo-lastenohjelman jostain kaukaa vuosien takaa? Maailma muuttuu, niin minäkin.

(Ps. Jos joku ruudun takaa on Roihulla, niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan!)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Jotta maailma tuntisi sun luonteesi

En ole ollut kirjoittamatta siksi, ettenkö olisi elänyt. Koko kesäkuun olen käytännössä elänyt kahta erilaista elämää: villiä ja vapaata sekä rakastavaa ja rauhallista


Olen ollut pienen onnellisen hetken rakkauskaupungissa ystävän kanssa. Kulkenut siellä, missä oon ollu ehkä sinun reviirillä, mutta se oli osa seikkailua, joten en pyydä anteeksi. Helsingin kaduilla me ei vielä edes tiietty, että Tuuli tulee koskemaan Sannin pyllyä ja miten huippu freestyle-räppi Roope Salmiselta oikein tulee (Anatude veti silti parhaimman esityksen). 

Harvemmin sitä kuuntelee parissa päivässä montaa huippuartistia, kolmekymppinen mies puree korvasta, palaa tosi pahasti Suomen kesäsäässä ja tutustuu hassuihin turkulaisiin, jotka lopulta pelastaa kotimatkan (millä todennäköisyydellä festareilla auton hajotessa telttanaapuri on autonkorjaaja?). Tuulin kanssa Himos Juhannuksessa ollessa meiltä kysyttiin usein, miten voi olla niin kaukana asuvan kaveri, mutta onneksi mulla on Tuuli, jonka kanssa pääsee seikkailemaan, vaikkei sen puhetta aina ymmärtäiskään. Äitin ohjeiden mukaisesti me vältettiin kolmea ärrää, vaikka ensimmäisenä yönä pelättiin teltassa auton puolesta - toisaalta ihan aiheestakin.


Suuri seikkailuni oli kuitenkin vain välipala kahden riparin välissä. On ollut ihanat isostoverit, teletappihattuja, kolmen hengen örkki, kaksi loistavaa maksalaatikkoa ja uhrilampaita. Kesä on vieny minut aina vaan lähemmäs Jumalaa, johon luotan koko sydämestä. Oon saanu laulaa täysiä ja sytyttää nuotioita lättyjä varten, jakaa oman elämän tummimpia kokemuksia ja nauraa niin, että poskiin sattuu. Riparilaisille on antanu paljon, mutta toisaalta niiltä on myös saanut itelleen paljon. Niinkuin naapurileirin työntekijä sanoi, riparit kasvattaa aina itseäänkin henkisesti, vaikka siellä ollaan toisten kasvun tukena.

Nyt oon kotona. Tuntuu hassulta pysähtyä, kun on ollut liikkeessä suurimman osan tavallisten ihmisten kesälomasta, joka on mulle pelkkiä työttömyyspäiviä. Eilen ystävien kanssa tuntui, että oisin ollu kauan pois kaikkien ulottuvilta, vaikka tosi asiassa viime tapaamisesta ei ole edes kuukautta. Vaikka pysähtymisestä seuraa nykyään tulevaisuuden pohtiminen, lupasin äitille ainakin nyt sunnuntain olla ihan vaan kotona. Oma sänky kyllä tuntuu rakkaammalta kuin koskaan.

En ole pelännyt, koska olen elänyt.