tiistai 23. elokuuta 2016

Etelästä evakoitumiseen ja kangaspalaan


Sen sijaan, että eläisin pelkästään kilohintojen ja kalojen päiden maailmassa, otin pari viikkoa sitten yöjunan etelään. Ensimmäisen yöjunani istumapaikalla (ja seuraava päivä oli sen mukainen). Joinakin päivinä sitä ihmettelee, miten ympäri Suomea löytyy tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa on mukava viettää iltaa, eikä ajattele, että yöjunassa istuminen niiden tyyppien takia ois täysin turhaa (vaikka mieluiten oisin skipannu aamuysiltä liiallisen shoppailun). Onnea on, että alle vuoden päästä niiden ihmisten näkeminen ei kuitenkaan oo ihan samanlaisen urakan takana.


Pelkästään tärkeät ihmiset ei oo yllättäny minua viime aikoina. Oon jotenki hämmentyny siitä, miten oon päätyny tilanteeseen, jossa kuljen iltavuoroihin painottuvassa kokopäivätyössä. Äidin sanoin oon päässy lähemmäs "oikean aikuisuuden arkea", jolloin nopeasti tapaamisten sopiminen ei onnistu ja elämää joutuu suunnittelemaan entistä enemmän etukäteen. Välillä se tuntuu hassulta, ettei enää ookkaan kesätyöntekijä tai harjoittelija, vaan ihan oikeasti töissä. Siinä suhteessa oon kuitenkin onnekas, että välivuosi ei alkanut tyhjän päällä - kaikessa uudessa on kuitenkin totuttelunsa, ja ainakin minun työssä vielä opettelunsa (koska kuinka moni 19-vuotias tunnistaa kaikki kalafileet, osaa arvioida tasan 500 grammaa muikkuja silmämääräsesti tai onnistuu enemmän ja vähemmän fileroinnissa). Eniten ajatustyötä pitää kuitenkin tehdä sen eteen, etten nää kavereita enää päivittäin koulussa niinko muut ja sen myötä missaan varmaan paljon, vaikka samaan aikaan saan myös itse.


Ettei elämä kävisi kuitenkaan ykstoikkoseksi tai helpoksi töiden ja oman sängyn välillä, vaihdoin oman sänkyni vuodesohvaan luultavasti kuukaudeksi. En oo koskaan muuttanut, joten tuntu hassulta tyhjentää talo (kuvitelkaa omakotitalo täynnä tavaraa 20 vuoden edestä) ja laittaa ovi kiinni niin, että mukana on oikeasti vaan kaikki se, mitä tarvitsee arjessa elämiseen. Ehkä muutama kirja ja leffa pääty viihdykkeeksi, mutta parin päivän jälkeen ero pianosta tekee jo tiukkaa. Vesivahingon seurauksena oon tehny tuttavuutta uusiin naapureihin, vaikka auton vaihteiden sanoessa itsensä irti keskelle heidän pihaa, vastaanotto ei kuitenkaan ollut kovin lämmin. Sanonnasta huolimatta aion kuitenkin pittää sekä pään että sydämen lämpimänä. Siksi vapaapäivä on hyvä käyttää vanhan kaverin kanssa lounasteluun, päätä ilmojen kylmetessä lämmittävän pipon hakemiseen ja Marimekolla unelmalaukun sekä ensimmäisen kangaspalan ostamiseen.

1 kommentti: