Tykkään tosi paljon aina syksyn tulemisesta. Siinä on kesäiltoihin verrattuna aina tietynlainen ero, vaikka en mikään kynttiläfiilistelijä olekkaan tai nauti aina kylmenevästä säästä. Syksy tuo yleensä mukanaan jotain uutta, ja oon aina ollu ihan innoissani ostamassa uutta kalenteria ja kouluvaatteita uusista tusseista ja vihoista puhumattakaan. Tuntuu vähän hassulta, mutta tänä vuonna saan jopa harkita, ostanko kalenterin nyt vai vasta joulun jälkeen, kun edellinen oikeasti loppuisi. Syksy on kuitenkin tavallaan todellinen uuden vuoden aloitus, joten varmasti sorrun ostamaan kalenterin nyt.
Kamalinta tässä syksyssä on kuitenkin sen tuoma luuseriolo, josta oon varmasti jokaiselle maininnu viime aikoina, eikä se jääny varmaan epäselväksi edellisenkään postauksen jälkeen. Ehdottomasti pahinta on kuitenkin se fakta, etten muutakkaan omaan asuntoon nyt syksyllä. Opiskelupaikatta jäämisen kyllä nielen, mutta jotenkin Vuokra-asunnot Helsinki -ryhmän ilmoitukset Facebookissa ja kesäöiset Google-hakusanat asunnosta pistää sydämeen. Tuskastumista ei myöskään auta se, että moni ympärillä olevista ihmisistä muuttaa tai se, että mennään vanhempien kanssa parin päivän päästä IKEA:an. Se ois voinu olla se reissu, kun mulle ostetaan omaan asuntoon tavarat, mutta ehkä sitten vuoden päästä. Pian kotona vesivahingon tuhojen seurauksena alkava suuren suuri remonttikaan ei hirveästi houkuttele jäämään.
Tuntu ihan uskomattomalta tajuta viime viikolla se fakta, että on oikeastaan minun valinta asua täällä. Vanhempien luona. Lapsuudenkodissa. Rovaniemellä. Lapissa. Täällä. Kukaan ei pakota minua jäämään, mutta - ainakin toisinaan - järkevästi ajattelevana ihmisenä oon itse päättänyt, ettei oo järkevää muuttaa vuodeksi omaan asuntoon Rovaniemellä (koska täältä sain töitä, niin en muuallekkaan lähde), jos voi vanhempien luona asumalla säästää töistä saatavat rahat. Helsinki on ja tulee olemaan kallis, joten uskon, että rahaa syrjään vuoden laittamalla pystyn opiskeluvuosinakin nauttimaan vähän enemmän ja panostamaan niihin asioihin, jotka on tärkeitä (niin kuin oikea kahvi, hyvä wc-paperi ja Fazerin suklaa).
Älkää ymmärtäkö väärin, tykkään Rovaniemestä ja ylipäätään Lapista paljon, eikä vanhempienkaan kanssa oo vaikea tulla toimeen - kaikki on siis ok. Haluan Helsinkiinkin opiskelemaan siksi, että saa ensin etäisyyttä tähän elämään, koska joskus Lappiin kuitenkin palaan. Tahdon palata. Täällä on ihanaa. Mutta tiiättekö, haluaisin kokeilla kovasti kliseisiä omia siipiä. Laittaa sänkyyn varastossa paketissa odottavat Marimekon lakanat, juoda aamukahvin ihan omista Runo-astioista ja täyttää keittiön Muumi-purkit ihan millä jutuilla ite haluan. (Mulla siis on jo käytännössä astiasto, pyyhkeet ja muut mukavuudet ihan vispilästä lähtien odottamassa muuttoa, joka ei nyt vielä hetkeen oo ajankohtanen.) Tahtoisin niin paljon, mutta samaan aikaan kiellän ihan ite itteäni tekemästä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti