maanantai 20. helmikuuta 2017

Etuoikeutetun onnellinen

Elämä on siitä hassua, että se osaa aina yllättää ja yleensä aina löytyy myös joku asia, josta olla onnellinen. Tänään on ollut kauan kaivattu vapaapäivä ilman suunnitelmia, ja kaiken tapahtuessa elämässä nopeasti on tuntunut hullun hyvältä hengitellä hetki. Onnellisuutta on löytynyt siitä, että kuuden työpäivän jälkeen mulla alkaa parin viikon pakkoloma, josta tulee melkonen irtiotto arjesta: ekan viikon vietän Levillä mökkeillen ja seuraavalla viikolla oonkin suurkaupunkin hulinoissa Lontoossa. En osaa sanoa, kumpaa ootan enemmän, mutta maisemien vaihtaminen kuulostaa just nyt aika hyvältä.

Jos tammikuun lopulta tuntui, että neljä työhaastattelua on enemmän kuin monella muulla, neljä tarjottua työpaikkaa tuntuu vielä isommalta etuoikeudelta. Se, ettei ole huolta töiden saamisesta enää, on puottanut ison taakan harteilta. Vapauteen oon päässyt myös sen puolesta, että partiojutuissa siirryn taas askeleen eteenpäin, ja jätän paikallistoiminnan organisoimisen huipputyypeille. Sitä on niin sydämellä hoitanut asioita monta vuotta, että vastuusta vapautumisesta tuli kumman tyhjä tunne.

Kaikesta huolimatta jos sitä tässä elämässä voi olla jostain onnellinen, niin siitä, että ympärillä on ystäviä. Tyyppejä, joiden kanssa voi pakoilla ystävänpäivää, mennä lounaalle tai ihan olla vaan. Tai vaikka nauraa sitä, että on asuntoja, joihin on 5-10 vuoden jono. Se on hirvittävän tärkeää.